Niinistö aloitti keskustelun oikeasta asiasta

Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö, kansamme arvojohtajana, aloitti oikean keskustelun.

Onkin hyvin todennäköistä, että keskustelu johtaa päätöksiinkin. Hänen avauksellaan ja jo tekemillään henkilökohtaisilla ratkaisuilla kohtuullisuus nousee tärkeäksi arvoksi nykyisin vallitsevan ahneuden vastapainoksi.

On hyvä pohtia, mistä tähän on tultu.

Kolmekymmentä vuotta sitten työmarkkinajärjestöt väänsivät tosissaan sopimuksia siitä, tehdäänkö palkankorotukset penni- vai prosenttikorotuksina. Ammattiliitoista Akava oli aina prosenttien takana yhdessä pääomavaltaisten työantajajärjestöjen kanssa, toisten vaatiessa pennilinjaa.

Pennilinjaa perusteltiin sillä, etteivät palkkaerot kasvaisi. Väännössä tehtiin kompromissi, niin sanottu sekalinja eli prosenttikorotus, mutta kuitenkin vähintään sovittu pennimäärä työtunnilta. Tämä perusteltiin, ihme kyllä, tuloerojen pienentämisellä.

Nyt näemme lopputuloksen, kun palkkoja on korotettu vuosikymmeniä prosenteilla, siis korkoa korolle periaatteella.

Palkkaerot ovat pilvissä. Ennen oli kolme palkkaluokkaa kaikessa keskustelussa, pienituloiset, keskituloiset ja suurituloiset. Nyt on otettu ”viralliseenkin” kieleen käsite huipputuloiset, mikä todistanee sen, että metsään on menty.

Alennettaessa palkkoja on hyvin todennäköistä, että ainakin huipputuloiset vaativat alennukset jos ei nyt sentti, niin ainakin europohjaisina. siis käänteisinä korotuksiin nähden.

Lehdissä on ollut aivan lähiaikana tutkittua tietoa, ettei Pisa-tutkimuksilla ylpeilevän Suomen nuoriso hallitse prosenttilaskua. Annankin tässä esimerkin, kuinka veikeä se prosentti on.

Huipputuloisen palkka 100 000 euroa vuodessa, palkankorotus 10 prosenttia on 10 000 euroa, yhteensä 110 000 euroa.

Tästä palkasta, siis 110 000 eurosta, alennus 10 prosenttia on 11 000 euroa ja palkaksi jää 99 000 euroa.

Oletetaan, että viimeisen palkankorotusprosentin verran alennetaan nykyistä huippupalkkaa. Tällöin jäljelle jäävä palkka on siis alkupalkkaa pienempi. Tämä ratkaisu edistäisi Presidenttimme kohtuusajattelua.

Kansanedustajien piiristä on jo nyt tullut kommentteja, että palkkaa voitaneen alentaa viime korotuksen euromäärä. Ei siis mitään tuloerojen kavennusta, vaan EK:n vaatima nollalinja – korkeintaan. Se nyt ei kerta kaikkiaan riitä huipputuloisilta.

Mielestäni oikeudenmukaisin ja tehokkain tapa on verotuksen porrastaminen Yhdysvaltojen presidentti Obaman mallin mukaan.

Koska näyttää siltä, että julkishallinnon ja yksityissektorin työnantajien talouteen huippupalkoilla ei ole mitään vaikutusta, niin verotuksella vain tasoitettaisiin tuloeroja oikeudenmukaisemmiksi ja samalla se lisäisi tuntuvasti verotuloja valtion ja kuntien kassaan. Yritysten menothan pysyisivät ennallaan.

Lisäksi tietenkin ansiotulojen siirto pääomaverolain piiriin on heti estettävä. Nykyään jopa niin sanotut piirinuohoojat perustavat yrityksiä kiertääkseen palkkatuloveroa halvemmaksi pääomaveroksi.

Oikeudenmukaisuus ja kohtuus tulee nostaa lainlaadinnassa ensisijaiseksi perusteeksi, arvoisat kansanedustajamme, myös verolaissa.