Reilu ruokamurros tehdään arkiruokailulla

Kuntavaalien lähestyessä julkiseen keskusteluun on noussut kasvis- ja liharuokien osuus ruokapalveluissa, kuten päiväkodeissa ja kouluissa. Suomalaisten mielipiteet jakautuvat. Toiset kannattavat vahvaa ohjausta kohti kasvispainotteista ruokailua, toiset vastustavat muutosta äänekkäästi. Moni suomalainen seuraa keskustelua ilman vahvoja kantoja.

Osa ruokaan liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi makumieltymykset, ovat mielipidekysymyksiä. Ravitsemukseen ja ruuan ympäristövaikutuksiin liittyvät kysymykset taas eivät ole mielipidekysymyksiä.

Ruuan yhteyttä terveyteen on tutkittu pitkään ja on pystytty selvittämään monia syy-seuraussuhteita, kuten pehmeän rasvan käytön terveyttä edistävät vaikutukset. Vaikka ruuan ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu yhtä kauan, tehdään sitä aktiivisesti muun muassa harmonisoiden tutkimusmenetelmiä. Kotimainen tutkimus huomioi sekä tuontituotteet että kotimaassa tuotetut elintarvikkeet.

Nykytiedon valossa tiedetään, että kalaa sisältävä kasvispainotteinen ruokavalio edistää terveyttä ja on myös ympäristön kannalta kestävämpi. Koska tulokset on saatu suomalaisissa tutkimuksissa, on tuloksia helppo viedä arkeen esimerkiksi ohjauksen, kasvatuksen ja neuvonnan avulla.

Päätökset ja linjaukset julkisin varoin tuotetusta ruokailusta on perustettava tieteelliseen tietoon ja niistä johdettuihin suosituksiin. Ravitsemus­suositukset ohjaavat julkisten ruokapalveluiden suunnittelua, kuten Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokasuositus (VRN 2017). Kouluruokailun tehtävänä on ohjata lapsia ja nuoria terveyttä edistäviin ruoka- ja syömistottumuksiin.

Sen sijaan olemme huolissamme siitä, miten ympäristö­kriteerit juurtuvat ateria­palveluihin ja niitä koskevaan päätöksentekoon. Ohjausta on tullut muun muassa maa- ja metsätalousministeriön uusista elintarvikkeiden hankinta­kriteereistä, jotka päivitettiin viime vuoden lopulla.

Ilahduttavaa on, että julkisten hankintakriteerien tavoitteeksi on asetettu kestävän ruuantuotannon edistäminen ja elintarvikkeiden kotimaisuusasteen lisääminen. Julkinen ruokapalvelu voi uusien hankintakriteerien myötä tukea lähialueen ruokatuotantoa ja olla siten osaltaan edistämissä suomalaisten ruokaturvaa ja varautumista.

Reilu ruokamurros välttää vastakkainasettelua mutta tuuppaa kohti kasvis- ja kalavoittoista ruokavaliota. Ruokamurros vaatii poliittisia päätöksiä ja ohjausta. Käytännössä muutos tapahtuu lisäämällä ruokalistoille enemmän kasvisaterioita.

Kotimaiset raaka-aineet, sesonkiajattelu sekä kestävien kalakantojen hyödyntäminen osana julkisia ruokapalveluja ovat tärkeitä arvoja ja perusteita. Kasvisruuan osuuden lisääminen ruokalistoilla mahdollistaa myös taloudellisesti sen, että liharuokapäivinä voidaan tarjota laadukasta kotimaista lihaa, jonka tuotantoketju on selvillä.

Lapset ja nuoret eivät valitse, mitä ruokaa koulussa tarjotaan, mutta heidän mieli­piteensä on tärkeä huomioida. Osassa kouluja oppilaat pääsevät itse osallistumaan kouluruokailun kehittämiseen. Oppilaita voidaan esimerkiksi osallistaa uusien kasvisruokaohjeiden suunnitteluun, ja oppilasraadit voivat valita niistä mieleisiään. Suosikkiruoka on otettu ruokalistalle.

Tällä tavoin lapset ja nuoret pääsevät osallisiksi ja vaikuttamaan kouluruokailuun. Selvitykset osoittavat myös, että annosten nimeämisellä on vaikutusta niiden hyväksyttävyyteen ja houkuttelevuuteen.

Päiväkodeissa ja oppilaitoksissa syödään yhdessä, jokaisena arkipäivänä. Siellä kasvatetaan tulevaisuuden kuluttajia. Heidän arkiruokansa on sitä, mitä lapsuudessa opitaan syömään. Siksi on tärkeää, että kaikille tarjotaan mahdollisuus monipuoliseen ruokaan, joka mahdollistaa hyvinvointia sekä heille että heidän tuleville lapsilleen.

Varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa tarjotaan aterioita, jotka täyttävät kolmanneksen suomalaisten lasten energian ja ravintoaineiden tarpeesta. Kaksi kolmannesta jää kotien harteille. Kun päivän lounas on monipuolinen ja kestävä, vapautuu perheiden omille ruokavalinnoille enemmän tilaa.

Vähitellen koulun ja päivä­kodin arvot siirtyvät myös koteihin, nuoret ovat fiksuja ja osaavat toivoa myös vanhemmiltaan perusteluja kodin ruokavalintojen perusteeksi. Toisaalta niissä perheissä, joissa ruokailun monipuoliseen toteuttamiseen ei syystä tai toisesta ole riittävästi voimavaroja, kodin ulkopuoleinen ruokailu nousee tärkeään arvoon sekä päivittäisen hyvinvoinnin että ruokakasvatuksen mahdollistajana.

Kunnissa varhaiskasvatuksessa sekä oppilaitoksissa tarjottava ruoka on avainasemassa viemässä uusia tottumuksia askel askeleelta kestävämpään suuntaan. Nykyisestä kahdesta tai kolmesta liha-ateriasta on pyrittävä kohti yhden liha-aterian mallia, liharuokapäivää.

Julkinen ruokapalvelu voi uusien hankinta­kriteerien myötä tukea lähialueen ruokatuotantoa.