Ilmastokeskusteluun saatava lisää syvyyttä

IPCC:n julkaiseman raportin jälkeen ilmastokeskustelu on käynyt kiivaana. Kaikilla on mielipiteitä asiaan, mutta vaihtoehtojen vertailu on jäänyt valitettavasti aika vähälle.

Erityisesti metsien käyttöön liittyvää keskustelua tuntuvat varjostavan ihan muut tavoitteet, kuin ilmastotavoitteet.

Kansainvälisen ilmastopaneelin WMO:n ja EU-komission linja on selkeä. Puun käyttöä tulee lisätä, jotta voimme vähentää fossiilisten materiaalien käyttöä.

Suomen ilmastopaneeli taas antaa ihan toisenlaista viestiä, joka on linjassa vihreiden ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa.

Monissa yhteyksissä on tullut ilmi, että Suomessa olisi varaa vielä lisätä jopa tavoitteita enemmän kestävää puuntuotantoa, ja silti metsiemme hiilivarasto olisi karttuva. Suomen metsätalous on myös maailman huippua kestävyyden mittareilla mitattuna.

On myös osoitettu, että täällä hakkaamatta jäävä puumäärä hakataan jossain muualla, vaikka se jalostettaisiin Suomessa.

Ilmaston kannalta ei ole eroa, missä puu varastoi hiiltä, mutta monimuotoisuuden kannalta sillä on merkitystä, hakataanko se kestävästi vai kestämättömästi.

Ympäristöjärjestötkin myönsivät mielipide­kirjoituksessaan (MT 17.10.), että puuta ei pidä korvata muulla materiaalilla. Silti minua vaivaa se, että puu tuntuu olevan ainoa keskustelussa oleva raaka-aine, jolla ylipäätään on ilmastovaikutuksia. Muiden materiaalien osalta ei tietoa keskusteluissa tai lehtijutuissa juurikaan ole.

Jos halutaan oikeasti tehdä päätöksiä, on vertailuun saatava myös vaihtoehtoisten materiaalien ilmastovaikutukset.

Vaikka puu todettaisiin ilmastonegatiiviseksi, kuten Suomen ilmastopaneeli väittää, se saattaa silti olla ilmaston kannalta paras vaihtoehtomme fossiilisten korvaajana. Tällöin sen käyttöä ei tule rajoittaa, vaan luottaa suomalaiseen metsäosaamiseen jatkossakin. Se on jo näyttänyt kyntensä hiilivarastojen kasvattamisessa ja tavoittelee vastakin entistä paremmin kasvavia metsiä.

Ja jos päätöksiä tehdään pelkästään ilmastoperusteisesti, on keskusteluun otettava kaikki Suomen metsät. Metsätalousalueiden lisäksi myös suojelualueiden potentiaali hiilensidontatyöhön on otettava huomioon. Jo kasvunsa päättäneet metsät toimivat hiilen lähteinä, eikä sitä voi ilmastoperustein hyväksyä.

Itse kyllä näkisin, että jätetään suojelualueet rauhaan ja annetaan metsätalouden tehdä jatkossakin hyvää työtä, joka tuottaa uusiutuvia materiaaleja ja hyvinvointia yhteiskunnalle.