Antin oppivuodet
Ohjaaja Antti Jokinen näkee edelleen Lapilla mahdollisuuksia kansainväliseksi elokuva-alan kohteeksi. Mutta riitainen maasto ei johda mihinkään. Jos tehtäisiin yhdessä, siitä hyötyisivät kaikki.Illuusiota rakentamassa
Parin viikon kuluttua ensi-iltaan tuleva Kätilö on elokuva Lapin sodasta. Silti se on suureksi osaksi kuvattu mäntymetsässä Liettuassa.
Elokuvan ohjanneelta ja käsikirjoittaneelta Antti J. Jokiselta on pakko kysyä: Miksi?
”Meille ei olisi ollut mikään ongelma kuvata kaikkea Lapissa. Mutta sattui pieni historiallinen tosiasia, että saksalaiset polttivat kaiken lähtiessään”, työnsä laadusta äärimmäisen tarkka ohjaaja muistuttaa.
Lapista olisi ollut mahdotonta löytää vuosien 1944–45 rakennuskantaa. ”Ja kaikkea, mitä sinne on rakennettu sotien jälkeen, olisimme siis joutuneet välttelemään kuvatessa.”
Hän on toki ymmärtänyt, että elokuvasta tihkuneet ennakkotiedot sekä hänen Rovaniemellä käymänsä oikeudenkäynti ovat omiaan herättämään ajatuksia, että hän välttelisi nyt aktiivisesti pohjoisen kulmia.
Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki muut ulkokuvat kuin saksalaisten työleiri on tallennettu Lapissa ja Lyngen-vuonolla Pohjois-Norjassa. Juuri niissä maastoissa, joihin myös elokuvan esikuva – Katja Ketun romaani – sijoittuu.
Lapilla on yhä mahdollisuutensa
Kuvauspaikkojen valinta ei liioin liity rahaan, vaikka yhteistuotannot Baltian maiden kanssa ovatkin yleistyneet kustannussyistä. Muun muassa Liettua tukee ulkomaisia kuvausryhmiä verohelpotuksin.
Titovkan leirin sisätilat rakennettiin Liettuaan sotamuseoon, koska sieltä oli saatavissa oikeanlaista puvustusta ja muuta tarpeistoa. Tässä rahalla oli siis osansa.
Mutta on muutakin.
Jokinen tavoittelee aina elokuvissaan täydellistä illuusiota: Elokuva on kaikessa niin aito ja ehyt, että katsoja uppoaa sisään tarinaan – ja alkaa itsekin elää sitä.
Kätilössä on kahdeksan päähenkilön lisäksi vähän suomalaisia, koska tapahtumat sijoittuvat saksalaissotilaiden ja venäläisten sotavankien keskuuteen.
”Oli käsittämättömän vaikeaa löytää ihmisiä, jotka näyttivät aidoilta. Liettuassa on sekä venäjän- että saksansukuisia. Siksi avustajien palkkaaminen oli helppoa.”
”Tämä oli melkeinpä suurin syy, miksi halusin sinne kuvaamaan. Ihmiset näyttivät oikeilta.”
Vasta lain edessä totuus
On parin viikon kuluttua ensi-iltansa saavaa Kätilöä silti kuvattu siis myös Suomessa. ”Uskoin ja uskon edelleenkin Lappiin kuvauspaikkana.”
Ohjaaja oli vuosikymmenen alussa pyydettynä mukana suurisuuntaisessa hankkeessa. Tavoitteena oli nostaa maakunta kuvallisen sisällöntuotannon kehdoksi, mikä olisi palvellut alueen matkailua. Vastaavia löytyy esimerkiksi Irlannista ja Uudesta-Seelannista.
Ponnistelu kaatui, kun yksi rahoittajista veti Jokisen käräjäoikeuteen syytettynä törkeästä petoksesta. Asian käsittely tulee Jokisen mukaan jatkumaan oikeusteitse.
Pettymyksestä huolimatta ohjaaja pitää Lappia sekä mainoksille että elokuville erittäin otollisena tuotantoympäristönä.
”Lukuun ottamatta yhtä ikävää tahoa, tapasin todella hienoja ja innostuneita ihmisiä”, hän kehuu.
Kiitosta saa myös Rovaniemen kaupungin johto. ”Mutta riitainen maasto ei johda mihinkään. Jos tehtäisiin yhdessä, siitä myös hyötyisivät kaikki.”
Muuttunut Suomi
Lapin käräjäoikeus tuomitsi viime vuoden elokuussa ohjaajan syyttömäksi. Hänelle vaadittu vankeus ja liiketoimintakielto olisivat tienneet kansainvälisten ohjaajantöiden loppumista.
”Mulle oli yllätys se, että Suomessa ei ole totuudessa pysymisen velvoitetta. Poliisille voi kertoa asioita just niin kuin se itselle sopii”, hän suostuu avaamaan kokemuksiaan, vaikkei halua leimautua ”selittelijäksi”.
Peiliin hän on katsonut itsekin.
”Olin kaksi vuotta Amerikassa tekemässä elokuvaa, kun tämä lähti käyntiin. Tein järkyttävän virheen, kun palkkasin vaan henkilökunnan ja koetin auttaa heitä rapakon takaa. Olisi selvästi pitänyt olla enemmän myös itse paikalla.”
”Velat maksetaan pois ja mennään uusiin haasteisiin. Mutta se on varmaa, että mä en enää palaa Lappiin yrittäjäksi”, hän sanoo viitaten tuotantoyhtiönsä konkurssiin tammikuussa.
”Sen olen oppinut, ettei minusta ole liikemieheksi. Ne ovat oman edun tavoittelijoita ja mä olen siihen liian naiivi. Olen onnellisempi kun vaan taiteilen.”
Suomi näyttäytyy ristiriitaisena Antti Jokiselle, joka on aikuiselämästään asunut suurimman osan maailmalla musiikkivideoita ja elokuvia ohjaten.
”Tämä ei ole se Suomi, josta lähdin 15 vuotta sitten. Kyllä pultsarit sentään vielä nostetaan kasvot ylöspäin, jos ne tavataan ojasta. Mutta ei niitä enää auteta jaloilleen”, hän vertaa.
”Ilmapiiri on selvästi ahtaampi kuin se on ollut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
