Lukijalta: Maaseudun mies jää liian usein yksin

Paraikaa vietetään miesten viikkoa. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Marraskuussa vietettävä miesten viikko antaa syyn pysähtyä hetkeksi miettimään, millaista on olla mies Suomessa tänään. Jos katse suunnataan maaseudulle, kuva on monin paikoin karu, mutta myös toivoa on.

Maaseudulla naispula on todellinen. Nuoret naiset muuttavat opiskelujen ja työn perässä kaupunkeihin, ja moni mies jää yksin. Yksinäisyys voi hiipiä hiljaa, eikä siitä ole helppo puhua.

Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen ongelma vaan koko yhteisön haaste. Kun miehet jäävät syrjään, katoaa samalla elinvoimaa kylistä, kouluista ja paikallisista yrityksistä.

Maaseudun miehet tekevät tärkeää työtä, jota ilman Suomi ei toimisi. He pitävät huolta pelloista, metsistä ja koneista – mutta kuka pitää huolta heistä? Kun yksinäisyys pitkittyy, se heikentää jaksamista ja uskoa tulevaan.

Tarvitsemme määrätietoista politiikkaa, joka tukee maaseudun elinvoimaa ja ihmisiä – ei vain infrastruktuuria. Asumisen, työn ja opiskelun mahdollisuudet on vietävä myös pienille paikkakunnille.

Lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia yksinäisyyden vähentämiseksi. Kuntien tulisi panostaa yhteisöllisyyttä vahvistaviin tapahtumiin ja harrastusmahdollisuuksiin, joissa ihmiset voivat kohdata. Myös järjestöillä ja seurakunnilla on tässä tärkeä rooli. Digitaalisuuskin voi olla silta – internetin kautta syntyy yhä useammin ystävyyksiä ja parisuhteita, jotka ylittävät kuntarajat.

Miesten viikko muistuttaa, että tasa-arvo ei toteudu, jos osa ihmisistä jää näkymättömäksi. Maaseudun miehillä on oikeus tulla kuulluiksi ja nähdä, että heidän elämällään ja työllään on merkitystä. Kun he voivat hyvin, koko maaseutu voi hyvin – ja silloin voi hyvin myös Suomi.

Mervi Mäki-Neste

puheenjohtaja

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus