Suomi-neito voisi kasvaa aikuiseksi

Vuosi Euroopan parlamentissa on avannut omat silmäni sille, kuinka tunnollisesti ja nöyrästi me Suomessa suhtaudumme EU:sta tuleviin lainsäädäntöön, määräyksiin ja suosituksiin.

Meidän olisi Suomessa syytä katsoa peiliin, lausua muutama itsetuntoa vahvistava mantra, ja alkaa vetämään terveellä tavalla kotiinpäin, kuten muutkin maat Euroopan unionissa tekevät.

Mainitsin itsetunnon, koska välillä tuntuu, että jo kaukana tulevaisuudessa häämöttävä mahdollinen uhkakuva saa meidät Suomessa juoksemaan hätääntyneenä ympyrää.

Esimerkiksi käy vaikkapa EU:n vasta valmistunut metsästrategia. Kyseessä on aika yleisluontoinen strategiapaperi, mutta heti sen valmistumisen jälkeen alkoi keskustelu ja Suomen sisäinen vääntö siitä kuinka rajoituksia tulee. Välittömästi on koko Suomen metsäteollisuus lakkaamassa emmekä muka tulevaisuudessa pysty enää itse määrittämään meille tärkeitä toimia.

Muualla Euroopassa ensimmäinen ajatus on, että jep, hyvä mutta aika ympäripyöreä paperi – katsotaan miten me voisimme tästä hyötyä. Jotkut asiat luetaan suurennuslasilla ja toiset jätetään mukamas näkemättä.

Tässäpä Suomi-neidolla onkin petraamisen paikka.

Kotiinpäin vetäminen ja pilkun viilaamisen lopettaminen ei tarkoita sitä, että tehtäisiin aina miten itseämme huvittaa tai jättäisimme säännöt täysin noudattamatta. Se tarkoittaa sitä, että me terveellä tavalla tulkitsemme yhteistä eurooppalaista lainsäädäntöä oman maamme tarpeista käsin. Tai emme ainakaan veivaa byrokraattisesti vielä lisää omia koukkujamme jo päätettyjen asioiden lisäksi.

Olenkin leikkisästi todennut Brysselissä vierailleille, että se mitä Suomi tarvitsee, on puhtaan luterilaisen mallin riisumista ja oman ymmärryksen muovaamista enemmän yleiseurooppalaiseen suuntaan. Etelämmässähän syntiä tuntuu saavan tehdä, kunhan säännöllisesti ne synniksi tunnustaa ja niitä anteeksi anoo.

Miksi me olisimme ensimmäisinä sanomassa ääneen meille epäedullisia asioita, tai viemässä niitä ensimmäisenä kansalliseen lainsäädäntöön? Kokeillaan edes kepillä jäätä ensin.

Rahoituksia kannattaa hakea, ja nostaa siinä kohtaa pää ylpeästi pystyyn. Omiin hankkeisiin ja osaamiseen kannattaa uskoa, eikä jättää yhteisiä rahoja hakematta ajatellen että joskohan tästä nyt ei kuitenkaan ole siihen eurooppalaiseen sapluunaan. Ei ole riittävän iso, ei riittävän hieno, ei riittävän sitä ja tätä.

Kyllä mahtuu, sopii, toimii ja toteutuu, kun porukalla yhdessä tehdään ja haetaan rahoitusta omiemme osaamiseen uskoen.

Ja jos joku alkaa vielä tuomioistuimilla ja ukaaseilla pelottelemaan kun omapäisyys lisääntyy, voinen vielä lopuksi muistuttaa, että yllättävää kyllä tuomioistuimeen menneistä maakohtaisista jutuista suurin osa on päätetty kohdemaiden hyväksi.

Liian kiltti ei kannata olla. Kun on ollut EU:n jäsenenä jo 20 vuotta ei ole enää syytä olla aina se mallioppilas. Euroopan kiltti tyttö voi höllätä nutturaansa.