Jokapäiväistä muovia ei pääse pakoon

Mielipide

7.3.201801:00

Kolumni

Katja Lamminen

Vaatteista ja kosmetiikasta irtoaa mikroskooppista muovia pesuvesiin. Hippuset läpäisevät jätevedenpuhdistamojen suodattimet ja päätyvät vesistöihin kalojen nieltäviksi. Lopulta moskat päätyvät meidän omille lautasillemme.

Muovia syödään, hengitetään ja kosketellaan päivittäin. Sitä on rakennusmateriaaleissa, tekstiileissä, leluissa, älylaitteissa ja pakkauksissa.

Jatkuvan muovialtistuksen seurauksena sairastumme ja hedelmällisyytemme heikkenee.

Netissä kiertää kuvia kuolleiden valaiden ja lintujen vatsoista löytyneistä muoviröykkiöistä. Muovijätteen määrä merissä uhkaa ylittää kalojen määrän lähivuosikymmeninä.

Vaikka ongelman vakavuus on tiedossa, maailmassa on yhä maita, joissa jätteet dumpataan mereen tai kasataan kaatopaikoille, joista ne kulkeutuvat vesiin.

Muovikriisin laajuudesta tulee klaustrofobinen olo. Muovia ei pääse karkuun mihinkään. Juuri huomasin, että jopa ostamassani villalangassa on 25 prosenttia muovia. Siitä neulotuilla sukilla kun hipsuttelee puulattialla, päätyvät mikroskooppiset muovikarvat imurin pölypussiin tai lattialuuttuun ja siitä viemäriin.

Salakavalan mikromuovin syntymistä ei voi estää, vaikka isoimmat muoviroskat päätyvät Suomessa jätteenpolttolaitoksille tai kierrätykseen.

Oma muoviahdistuskäyräni singahti kattoon, kun sunnuntain kunniaksi hain pitsaa lähiravintolasta. Siellä laminoitu kartonkilaatikko sujautettiin kummalliseen muoviseen kantopussiin, jonka kulmat ovat auki. Turhake ei sovi jatkokäyttöön edes roskapussiksi.

Onneksi korkeammankin kastin edustajia on alkanut ahdistaa. Lehtitietojen mukaan Kuningatar Elisabet II on kieltänyt muovipullot, pillit ja kertakäyttöastiat palatsissaan. Ranska puolestaan on näyttänyt esimerkkiä kieltämällä muoviset kertakäyttöastiat vuodesta 2020 alkaen.

Elintarvikepakkauksissa muovin käyttöä perustellaan ruuan säilymisellä. Onneksi fossiilista muovia voidaan korvata luonnossa nopeammin hajoavalla biomuovilla, jonka käytön soisi yleistyvän viivyttelemättä.

Ylen uutisen mukaan suomalainen tuottaa kuukaudessa noin 2,5 kiloa muovijätettä. Määrä riepoo tiedostavia kuluttajia, jotka ovat ryhmittyneet Facebookissa jakamaan vinkkejä roskan vähentämiseksi.

Vähemmän jätettä – Zero Waste Finland -ryhmässä muoviton elämä on joillain niin ehdotonta, etteivät he osta edes muoviin käärittyä vessapaperia. Hygieniasta huolehditaan käsisuihkulla ja pestävällä pyyhkeellä.

Ruokaa muovinvälttelijät ostavat kauppahalleista ja palvelutiskeiltä. Näkemällä hiukan vaivaa pystyy tekemään yllättävän vähämuovisia valintoja.

Valtaväestö voisi aloittaa muovinkäytön vähentämisen hieman kevyemmin askelin. Arkisissa tilanteissa voi pysähtyä pohtimaan, tarvitseeko todella kertakäyttölusikoita tai karkkipussia, jossa jokainen karkki on erikseen kääritty muoviin. Ostaisiko lapselle lahjaksi kirjan tai puulelun? Löytyisikö lähimarketista muovitonta kosmetiikkaa?

Olympiamitaliakin enemmän lämmittäisi mieltä, jos Suomi kisaisi planeetan pelastamisesta viemällä jätehuolto- ja pakkausosaamistaan maailmalle. Jos mitään ei tehdä, tukehdutaan myös täällä peräpohjolassa muualta kulkeutuvaan muoviin.