Metsistä on syytä iloita

Voisiko Suomi tai maailma elää ilman metsiä. Ehkäpä, ehkä ei. Metsää on ollut aina. Siihen olemme tottuneet. Lapsena leikimme metsässä ja isompina rakensimme sinne ison näyttämöalueen. Myimme lippuja metsäteatteriimme.

Näyttelimme sovussa, ja rahaa tuli. Rahat jaettiin sovussa jokaiselle näyttelijälle sekä lisähenkilöstölle. Olihan sitä muutakin puuhaamista kuin esitys.

Nykyisin metsiä käytetään eri tavalla, ja siitä kilpaillaan kuin parhaat kilpajuoksijat. Miksi metsän käytöstä ei päästä sopuun? Miksi vihreät on tätä mieltä ja keskusta tuota? Miksi turve jakaa? Toisille se tuo leivän ja toisilta vie. Eikö ole hyvä, että Itä-Suomen turpeentuottajat tuovat toimeentuloa Itä-Suomeen?

Vaikkei tämä ole tunneasia vaan tutkittua järkiasiaa, tuntuu, että politiikassa pitäisi oppia pienenä leikittyjen metsä­leikkien henki. Oli hauskaa ja vielä hauskempaa, kun metsänäytelmien saatu tuotto jaettiin kaikkien kesken.

Eikö meillä kaikilla vihreistä punaisiin, keskustasta ruotsalaisiin voisi olla halu metsästä nauttimiseen? Eipä syyteltäisi siitä, miten joku metsäänsä käyttää, vaan ollaan lasten lailla metsästä iloitsevia.