Rönkköjen tilalla viljellään myös Encore-tomaatteja.
Kurkku suorana lähiruuan puolesta
Petteri ja Merja Rönkkö viljelevät kurkkua, tomaattia ja paprikaa.Petteri ja Merja Rönkön puutarhalla Pyhäsalmella viljellään kurkkua, tomaattia ja paprikaa, jotka päätyvät tuoreena suoraan kasvihuoneesta lähialueiden kauppoihin.
TEKSTI: Tuija Tiitinen KUVAT: Hanna-Kaisa Hämäläinen Pyhäjärven Pyhäsalmella
Kaikki alkoi pienestä
Maaliskuinen aurinko siivilöityy kurkunlehtien lomasta ja hehkuu kurkkujen kyljissä. Osa sadosta on vasta kehittymässä kukasta, osa odottaa keräämistä. Päivänvaloa riittää jo niin pitkään, ettei kasvihuoneessa tarvita keinovaloa.
Tomaatintaimet ovat parimetrisiä ja vihreitä raakileita näkyy siellä täällä. Ensimmäiset paprikantaimet kasvavat vielä hentoisina.
Rönkön puutarhalla Pyhäjärven Pyhäsalmella aloitellaan kurkkusesonkia. Ensimmäiset tomaatit saadaan huhtikuun alkupuolella ja paprikat toukokuussa.
Kurkut poimitaan, lajitellaan ja pakataan käsin joka toinen päivä.
”Käsin pakkaaminen on hitaampaa, mutta emme ole halunneet lähteä kelmupakkauksiin. Moni kuluttaja haluaa kurkkunsa mahdollisimman tuoreena väljässä pussissa”, sanoo yrittäjä Petteri Rönkkö.
Vaikka EU-direktiivi ei enää säätelekään kurkkujen muotoa, kippurakurkut lajitellaan Rönköillä silti salaattikurkuksi tukkuun.
Rönkön kuuluisat kurkut lähtevät heti aamulla Oulun ja Kuopion suuntiin. Nopeimmillaan niitä voi ostaa esimerkiksi Iisalmesta alla tunnin kuluttua pakkaamisesta.
”Mikä sen maukkauden salaisuus nyt olisi? Taitaa olla juuri se tuoreus ja pohjoisen valo”, pohtii Petteri Rönkkö.
Rönkön puutarhat on yksi Suomen pohjoisimmista vihanneksia viljelevistä kasvihuoneyrityksistä. Kasvihuoneita on kymmenen ja yhteensä niissä on neliöitä 15 000. Siitä tomaattia on 10 400, kurkkua 3 000 ja paprikaa 1 600 neliötä. Puolet alasta on keinovalaistu.
Puutarha on maanlaajuisesti keskisuuri kauppapuutarha ja Pohjois-Suomen suurimpia.
Ympärivuotinen viljely ei kannata
Puutarhan perustivat Petteri Rönkön vanhemmat 1960-luvulla. Ensimmäinen kasvihuone oli vain muutaman neliömetrin kokoinen harrastekasvihuone. Lisäksi avomaalla kasvatettiin mansikkaa ja monenlaista vihannesta sekä kukkia.
Petteri otti pikkuhiljaa 1980-luvulla vastuuta puutarhasta.
”Oli jo nuoresta asti aika selvä ratkaisu, että jään tähän”, hän sanoo.
Vuonna 1990 kukat eriytettiin omaksi yritykseksi, jota nykyään pitää Petterin veli.
Petterin puoliso Merja ryhtyi opiskelemaan puutarhuriksi sen jälkeen, kun oli tutustunut tulevaan mieheensä 80-luvulla. ”Tulin ensin kokeilemaan, miltä ala tuntui, ja sitten päätin mennä kouluun.”
Nykyään Merja vastaa viljelypuolesta ja Petteri enimmäkseen markkinoinnista ja teknisistä asioista.
Rönköillä on neljä lasta, iältään 14–24-vuotiaita. Vanhin poika työskentelee yrityksessä, mutta jatkamisesta ei lasten kanssa ole vielä keskusteltu vakavasti.
Valoisat yöt tuovat maun
Vielä viime talvena Rönköt viljelivät tomaattia läpi vuoden, mutta kurkun talvikasvatus lopetettiin jo pari vuotta sitten. Se ei vain yksinkertaisesti kannattanut.
”Päätös luopua talviviljelystä oli meille suuri, sillä kurkku oli talven päätuote. Tilanne oli aika kummallinen: kauppa kävi hyvin, mutta viljely ei kannattanut”, sanoo Petteri.
Hänen mukaansa Tampereen pohjoispuolella kuluttajat eivät halua ostaa ulkomaista kurkkua. Sen sijaan erityisesti Helsingissä ulkomainen kurkku tekee hyvin kauppansa.
Rönköt tekivät vuonna 2005 suuren muutoksen, kun he lopettivat tukkuliikkeisiin myynnin lähes kokonaan. Tukkuliikkeiden ehdot kiristyivät niin, että viljelijän kustannukset olisivat nousseet tuntuvasti. Samoihin aikoihin kurkun tuottajahinta laski jopa 80 senttiin kilolta, koska kurkusta oli Suomessa ylituotantoa.
”Hinta laski ja heilahteli niin, ettemme voineet budjetoida seuraavalle vuodelle tarkasti myyntiä”, sanoo Petteri Rönkkö.
He päättivät ryhtyä myymään ja kuljettamaan vihannekset itse. Kuljetukset yltävät 160 kilometrin säteelle Oulun ja Kuopion suuntaan.
”Voi sanoa, että nykyään tuotamme todellista lähiruokaa, koska vihannekset menevät pelkästään lähialueille. Aikaisemmin niitä vietiin tukkujen kautta koko maahan Helsingistä Ivaloon.”
Myös Rönkköjen tomaatit tunnetaan lähiseudulla. Maun salaisuus on, että tomaatit pystytään keräämään kypsinä nopean kuljetuksen ansiosta.
”Meidän jakeluketjumme on niin erilainen verrattuna Länsi-Suomen suurien pakkaamoiden kuljetusmatkoihin”, sanoo Petteri.
Rönköillä viljellään vain yhtä tomaattilajiketta, Encorea. Paprikalajike on punainen Fantasy ja kurkku on vielä numerolajike, mutta Merja kokeilee jatkuvasti uusia lajikkeita.
Kotimainen paprika on vielä melko harvinainen tuote kaupan vihanneshyllyllä. 2000-luvun puolessa välissä, jolloin Rönköt jo viljelivät paprikaa, kuluttajat eivät vielä osanneet valita hyllystä kotimaista vaihtoehtoa. Nykyään sitä menee runsaasti kaupaksi.
”Kotimainen paprika on vielä kilohinnaltaan kallis vihannes, koska sen kasvattaminen on hankalaa. Sato kypsyy aaltomaisesti. Vaikka istutamme taimet eri aikoihin, silti sato saattaa kypsyä samaan aikaan”, sanoo Petteri.
Rönkköjen puutarhalla paprikaa aletaan istuttaa maaliskuun loppupuolella ja ensimmäiset kypsyvät toukokuun lopussa. Kasvukautta riittää lokakuun lopulle.
Lähiruuan tuotanto säilyy
Pohjois-Pohjanmaalla talvi on suurempi haaste kuin Etelä-Suomen länsirannikolla. Kesäaikaan päivät ovat puolestaan pidempiä, mikä vaikuttaa vihannesten makuun.
”Monet sanovat, että pohjoisen marjat ja vihannekset maistuvat aivan erilaisilta kuin etelässä kasvaneet. Pitkä kesä ja valoisat yöt varmasti vaikuttavat makuun.”
Rönköillä kuluu energiaa nykyään vähemmän, koska vihanneksia ei viljellä läpi talven. Heillä on oma lämpölaitos, jossa pyritään käyttämään yhä enemmän biopolttoaineita: kierrätyspuuta, ruokohelpiä, olkea ja palaturvetta.
Kasteluveden Rönköt ottavat omasta järvestä ja kasvualustatkin saadaan omalta suolta.
”Ennen kasvatimme taimet turvesäkeissä, mutta sitten keksimme, että samaa tuotettahan saadaan omalta suolta. Työtä ja rahaa on säästynyt melkoisesti, kun siirryimme omiin kasvualustoihin”, sanoo Petteri.
Nykyään puutarhan suurin kustannus on palkat. Kesällä puutarhalla työskentelee noin 20 henkeä, joista vakinaisia on kuusi.
”Onneksi hyviä työntekijöitä on riittänyt omalla paikkakunnalla. Kesäisin koululaiset ja opiskelijat ovat myös tärkeä osa työvoimaa”, sanoo Merja.
Puutarhalla ei käytetä lainkaan kemiallisia torjunta-aineita. Tomaateille käytetään ennakkotorjuntana Macrolpohus-petoludetta, joka syö tomaatin viholaisia punkkeja ja ansarijauhiaisia. Kurkun biologinen tuholaistorjuja on Amblyseius swirskii -petopunkki, joka syö muun muassa ripsiäisiä.
Merja ja Petteri Rönkkö uskovat, että vihannesviljely säilyy Suomessa. He luottavat siihen, että kun lähiruuan arvostus lisääntyy, tulevaisuudessa myös tuottajan saama hinta nousee kohtuulliseksi.
”Tällä alalla emme pysty juurikaan määrittelemään myymiemme tuotteiden hintaa, vaan hinnan päättää ostaja. Kun kustannukset nousevat kaikissa portaissa eikä kuluttajahintoja voi loputtomasti nostaa, sekin siivu otetaan alkutuottajilta”, pohtii Merja.
Hän on sitä mieltä, että suomalaiset viljelijät haluavat tuottaa mahdollisimman puhdasta ruokaa ja että kuluttajatkin arvostavat sitä ja valitsevat siksi kotimaisen tuotteen mieluummin kuin ulkomaisen.
Rönkköjä harmittaa, että vaikka lähiruuan kysyntä ja arvostus lisääntyvät, se ei vielä näy tuottajan pussissa. Vihannesten viljely on pitkälle käsityötä, jonka vuoksi työvoimakustannuksista ei juuri pysty säästämään.
”Asiakas lopulta määrää, kannattaako kotimaista kurkkua ja tomaattia kasvattaa. Onneksi yhä vahvemmin näyttää siltä, että kannattaa”, sanoo Merja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
