Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Vihreitä ninjojako maailmaa puolustamaan

    Jos maapallon tärkeimmät raaka-aineet happi ja vesi ovat kerran yhteisiä, eikö niitä pitäisi hallita ja puolustaa yhteisesti?

    Jos maapallon tärkeimmät raaka-aineet happi ja vesi ovat kerran yhteisiä, eikö niitä pitäisi hallita ja puolustaa yhteisesti?

    Mitäköhän Amazonin sademetsälle kuuluu? Vielä muutama viikko sitten otsikot kauhistelivat kuinka "maailman keuhkot" palavat niin, että savu näkyy avaruuteen saakka. Onkohan palot jo sammutettu ja ongelma ratkaistu vai kävikö tässä jälleen niin, että maailman huomio on jo ehtinyt siirtyä muualle?

    Oli miten oli, vertauskuva maailman keuhkoista uppoaa tajuntaamme hyvin mutta on lähemmin tarkasteltuna todella tyhmä, sillä eläinten ja ihmisten keuhkot kuluttavat happea, metsät taas tuottavat sitä.

    Huonosta allegoriasta viis – mutta jos nyt lähdetään siitä, että ilmastonmuutos on todellinen uhka ja että tiedemaailman varoitukset ja Greta Thunbergin kyyneleet pitää ottaa vakavasti, kuinka me lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä ratkaisemme ilmasto-ongelmamme? Mitä ihmettä me teemme?

    Pakkosteriloidaanko kaikki, jotka ajavat dieselautolla, käyttävät muovikasseja ja kertakäyttövaippoja tai lentävät etelän lomaparatiiseihin?

    Ellei itse ilmastonmuutos, niin ainakin sen aiheuttama ahdistus, inho ja viha ovat todellisia. Helsingissä tarjotaan jo terapiaa "ilmastoahdistuneisuushäiriöihin". Muualla epäillään vielä, että koko ilmastonmuutoshysteria on globaalin punavihreän uushomoliberalismin katala salaliitto.

    Poliittinen päätöksentekokoneisto toimii sillä välin samoin kuin aina ennenkin: yritetään hoitaa asiat rahalla ja ostaa aikaa. Joka päivä saamme jostain tuutista kuulla, ettei ihmiskunta voi enää jatkaa tällä tavalla. Sitten yritetään rajoittaa joitain haitallisia päästöjä laittamalla veroja niiden päälle. Tekopyhä kansainvälinen ilmastopolitiikka muistuttaa entisaikojen näytelmää: kun raha kirstuun kilahtaa, saa hiili taivaalle vilahtaa.

    Bensa on kallista ja sen hinnan kehitystä seurataan tarkasti, mutta kahta asiaa saa huoltoasemalla täysin ilmaiseksi: vettä ja ilmaa. Tämä kuvastaa hyvin tapaamme aliarvostaa juuri noita kahta. Todellisuudessa vesi ja ilma ovat elintärkeitä yhteisiä resursseja, joita me kaikki käytämme ja jaamme, halusimme tai emme.

    Mutta kuinka me täällä Suomessa voimme vaikuttaa siihen, mitä jossain maailman toisella puolella poltetaan tai haihdutetaan, kipataan jokeen tai päästetään viemäriin?

    Jos maapallon tärkeimmät raaka-aineet happi ja vesi ovat kerran yhteisiä, eikö niitä pitäisi hallita ja puolustaa yhteisesti?

    EU:n puheenjohtajamaana ja ihan muutenkin voisimme ehdottaa esimerkiksi kansainvälisten ympäristöjoukkojen perustamista. Iskuvoimainen osasto vihreitä ninjoja, jotka hyppäävät laskuvarjoilla kriisialueille ja suorittavat näyttäviä väliintuloja sinne, missä metsä palaa, minne rakennetaan turhia urheilustadioneja, missä kasvatetaan eläimiä syötäväksi, missä harrastetaan epäreilua kauppaa, missä käydään liikaa kylvyssä ja missä annetaan lupia sademetsien polttamiseksi…

    Yksi mahdollisuus olisi myös käyttää valmiita rakenteita ja aseistaa Greenpeace-järjestö sotalaivoilla!

    Kansainvälisten ympäristöjoukkojen ensimmäisiä kohteita voisivat olla vaikkapa Saksassa toimivat 2 800 autopesulaa. Tai Japanissa yleistyneet lämmitetyt, automaattiset vessanpöntöt, joiden vuotuinen energiankulutus vastaa yhden ydinvoimalan tuotantoa.

    Mutta hetkinen… yhteiskunnallinen konsepti, jossa luontoa ja elämää suojellaan totalitaristisen hallinnon keinoin, ja jossa kansalaisten ympäristökäyttäytymistä kontrolloidaan erittäin tiukasti, ei olekaan uusi ajatus. Sitä kutsutaan ekofasismiksi, ja jo pelkkä sana kuulostaa epämukavalta.

    Sitä paitsi ei kestäisi kauan, kun nämä ympäristöjoukot saapuisivat Suomeen antamaan meille turpiin turpeen poltosta, joka vuonna 2017 aiheutti 13 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä – enemmän kuin kaikki suomalaisten henkilöautot yhteensä.

    Ehkä aseistetut ympäristökommandojoukot eivät olekaan hyvä idea – vaan jossain vaiheessa inhorealistinen välttämättömyys. Mutta kuka sitten pystyy takaamaan, ettei sellainen kansainvälinen karhuryhmä korruptoidu eikä karkaa kontrollin käsistä?

    Toistaiseksi lienee parempi, että kaikki menee hallitsemattomasti päin hel… huomista.

    Annetaan evoluution hoitaa.

    Kirjoittaja on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.