Ehdokkaiden Suomi

TEKSTI: Janne Impiö, Aimo Vainio

GRAFIIKKA JA KUVITUS: Stiina Hovi

Millaisen Suomen presidentinvaaliehdokkaiden kampanjareissut piirsivät kartalle? Kantri tutki ehdokkaiden kampanjat ja merkkasi kartalle paikkakunnat, joilla kukin vieraili.

Kartoista tuli hyvin erilaisia. Keskustan ehdokkaan Paavo Väyrysen kartassa on pisteitä Suomen jokaisella kolkalla. Väyrysen presidenttitaival alkoi jo huhtikuussa heti eduskuntavaalien jälkeen ennen kuin hän oli edes virallisesti ehdokkaana. Väyrynen on ehdokkaista ainoa, joka on käynyt erityisesti maaseutupaikkakunnilla. Mutta loppua kohden Väyrynenkin keskittyi suuriin kaupunkeihin.

Niukimmin Suomea on kiertänyt perussuomalaisten Timo Soini. Hänen kartassaan on 27 pistettä. Soinilla on yksi piste Suomen kartan ulkopuolellakin. Hän lomaili vuodenvaihteessa Azoreilla. Sitä emme laskeneet vaalityöksi.

Muut ehdokkaat sijoittuvat Väyrysen ja Soinin välimaastoon. He ovat käyneet maakunnissa, mutta pääasiassa kasvukeskuksissa kuten Oulussa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Toiseksi eniten pisteitä saanut kokoomuksen Sauli Niinistö on sentään kiertänyt Itä-Suomessa ja Lapissa.

Osa ehdokkaista on selvästi laskelmoinut. Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokas Eva Biaudet on kiertänyt pääasiassa rannikon ruotsinkielisiä seutuja. Mutta on hän käynyt myös Kajaanissa, Lieksassa ja Joensuussa. Se reissu uutisoitiin näyttävästi ja Biaudet lienee katsonut, että se riittää suomenkielisille alueille.

Maaseudun kosiskelu ei ole ollut ehdokkaiden työlistalla kärkipäässä. Sen voi karttojen lisäksi päätellä Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuista ehdokkaiden haastatteluista. Toki kaikki haluavat hyvää maaseudulle, mutta esimerkiksi alueiden tasa-arvo ei ole noussut teemaksi. Väyrynen yritti nostaa maaseutua ja aluepolitiikkaa esille, mutta muut eivät ole aiheeseen tarttuneet.

Vuoden 2006 vaalien toisella kierroksella Tarja Halonen nosti maaseudun naiset kampanjansa teemaksi. Halonen uskoi, että maaseudulta löytyy äänestäjiä, joille ehdokkaan sukupuolella on suuri merkitys.

Tällä kertaa maaseudun äänestäjille suunnattuja vetoomuksia ei ole juuri kuultu. Toistaiseksi maaseutukannanotoissa on tyydytty pääasiassa latteuksiin. Tämä kisa taidetaan käydä kaupungeissa.

Mutta onko Suomen kiertämisestä ja ihmisten tapaamisesta nykypäivänä hyötyä? Jokainen ehdokas tapaa satojatuhansia kansalaisia television välityksellä. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa jaetaan huomioita vaalikoneiden antamista tuloksista. Facebook-faneilla mitattuna Sauli Niinistö ja vihreiden Pekka Haavisto ovat ylivoimaisia suosikkeja.

Saattaa olla järkevä strategia vierailla suurilla paikkakunnilla ja antaa vaalikoneiston vierailla pienemmillä. Näin on toiminut ainakin Haavisto. Hän on pitänyt reilut sata tilaisuutta, joista lähes 80 pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa.

Kiertäminen on hidasta ja pienellä paikkakunnalla tapaa vain kourallisen ihmisiä kerrallaan. Toisaalta kiertäminen on televisiomainontaa edullisempaa. Siksi se on yksi Väyrysen keinoista. Hänen vaalibudjettinsa on noin 300 000 euroa. Suurin on Niinistöllä, noin 950 000 euroa.

Kaikki ehdokkaat eivät myöskään voi vapaasti käyttää aikaa kampanjointiin. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäellä on ministerikiireitä ja Soinilla puolue johdettavana. Sari Essayah (kd.) on Euroopan parlamentissa. Eniten aikaa on Väyrysellä ja Niinistöllä. Heillä ei ole kansanedustajan tehtäviä tai virkoja lainkaan.

Ehkä ehdokkaat myös luottavat, että tilaisuudet maakuntakeskuksissa houkuttelevat paikallislehtiä välittämään tietoa maaseudulle.

Yksi taktiikka on tehdä minikiertueita, joiden aikana käydään samalla seudulla usealla paikkakunnalla. Esimerkiksi kristillisten Sari Essayah kävi päivän aikana Lapualla, Kuortaneella, Alavudella ja neljässä muussa kunnassa Etelä-Pohjanmaalla. Seuraavana päivänä hän kävi Lapinlahdella ja Iisalmessa. Myös Arhinmäki tekee muutaman minikiertueen kampanjan ollessa kiihkeimmillään tammikuun alkuviikkoina.

Presidentinvaalikampanjoiden loppumetreillä ehdokkaiden kiertämistahti kiihtyi. Panokset ovat kovenneet, mitä lähemmäs vaalipäivää on tultu. Eri medioiden välittämät mielipidemittaukset piiskaavat sekä ehdokasta että suosikkien tukijoukkoja.

Gallupien merkitystä ei julkisesti myönnetä, mutta sanomattakin selvää on, että niillä on vaikutusta ainakin tukijoukkojen mielialoihin.

Presidenttikyydin mukana on oltava. Kahdeksan hengen presidenttiehdokaskaartissa on edustettuna jokainen eduskuntapuolue. Mielipidemittaukset osoittavat, ettei pienten puolueiden ehdokkailla ei ole sijaa vaalin kärkikahinoissa.

Vasemmistoliitolle, kristillisdemokraateille ja Rkp:lle tärkeintä on olla mukana vaalissa ja saada ääntään esille, vaikka se maksaa puolueille jopa satojatuhansia euroja.

Huomattavaa on, että pienimmän puolueen, Rkp:n sekä säätiöiden rahalla kampanjoivan Biaudet’n kampanja on euroissa mitattuna kolmanneksi suurin.

Merkittävä osa ehdokkaiden mielipiteistä välittyi sanomalehtien ohella ennen kaikkea television kymmenien vaalilähetysten kautta.

Netin painoarvo poliittisen sanoman viestimenä on vahvistunut entisestään. Monet vaalikoneet tarjosivat vastauksia kysymyksiin, jotka eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Kukaan ehdokkaista ei jättänyt hyödyntämättä sosiaalisen median palveluita. Kampanjointivälineenä käytettiin etenkin Facebookia ja Youtubea, lähinnä mainos- ja tiedotusväylänä.

Entäpä poliittiset kiistakysymykset? Niistä keskusteltiin kymmenissä vaalipaneeleissa, joita järjestettiin alkumetreillä uuvuksiin saakka. Mitä vaalikeskusteluista on jäänyt mieleen?

Alkuvaiheita hallitsi Euroopan talouskriisi. Ehdokkaat oli hyvin helppoa asettaa vastakkain etenkin europolitiikan vuoksi.

Väyrynen ja Soini pitivät huolen siitä, että vaalipaneeleissa arvioitiin ja viisasteltiin uuvuksiin saakka Suomen EMU-päätöstä ja kinasteltiin Suomen roolista EU-talousyhteistyössä.

Ulkopoliittisessa pohdiskeluissa ehdokkaat saivat kilpaa kehua oma osaamistaan. Presidentin ulkopoliittista roolia vallankäyttäjänä arvioitiin laajasti.

Iänikuinen Nato-kortti vilahteli tuon tuostakin väittelyissä. Niinistö joutui useasti selittelemään lähinnä suhtautumistaan sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.

Demokratian suojelijaksi asettui Lipponen, joka näpäytti perussuomalaisia demokratian perusarvoilla leikkimisestä ja useaan kertaan ihmetteli Soinin halua vetää Suomi pois kansainvälisiltä areenoilta. Osansa Lipposelta sai myös parlamentaarisen vallan yläpuolelle asettautuvaa, ”viisasteleva” Niinistö.

Vaalissa lopputulos tiedetään vasta lopullisen ääntenlaskun jälkeen. Vaalien suurimman ennakkosuosikin, Niinistön hurja kannatus on laskenut merkittävästi syksyn lukemista. Vaalin dramaattisin taisto käydäänkin luultavasti ensimmäisellä kierroksella. Tiedotusvälineissä on laajasti pohdittu vaalifinaalin toista läpimenijää.

Epätavallinen piirre on ollut se, että Niinistöä lukuunottamatta kenenkään ehdokkaan kannatus ei yllä oman puolueen tasolle.

Kuka tahansa pääsekään toisella kierrokselle, Niinistön lyömiseen tarvitaan paljon onnea, taitoja ja rohkeutta. Niin vahva hänen asemansa on.

Paikasta tasaisesti kisaavat Haavisto, Soini ja Väyrynen – aakkosjärjestyksessä.

Väyrysen pitkän kampanjan huipennus tapahtui kahdella viimeisellä viikolla kymmenissä vaalijuhlissa. Keskustan laaja kenttäväki lämpeni vähitellen vaalikentillä puurtaneelle Väyryselle, vaikka kaikki keskustalaiset eivät voi sulattaa hänen EU- ja eurokriittisyyttään.

Soini suhtautui presidentinvaaliin kovin viileästi. Vaalitenteissä nähtiinkin tuttu eurokriittinen Soini.

Kisan edetessä hänen motiivejaan kyseenalaistettiin. Hän sanoi kampanjoivansa tosissaan – vaikka teki ehdokkaista lyhyimmän kiertueen. Soini nojaa puolueensa tukeen ja uskoo menestyvänsä.

Vaalien yllättäjäksi tituleerattu Haavisto nauttii kannatusta yli puoluerajojen. Hän on etenkin naisäänestäjien suosiossa. Haaviston hyvä esiintyminen ja monipuolinen kampanja näkyivät yllättävästi hänen suosiossaan.

Presidenttikisan yllättäjä on ollut myös SDP:n ehdokas Lipponen. Demarien presidenttihurmos on jäämässä vaaleissa hyvin laimeaksi. Lipposen alhainen suosio on yllättänyt.

Vuoden 1982 jälkeen Suomessa on järjestetty viidet presidentinvaalit. Aina vaan suomalaiset ovat äänestäneet demaritaustaisen presidentin. SDP:ssä on aina pidetty varmana, että sen ehdokas pääsee vaalien loppukahinoihin.

Nyt suunnitelmaan on tulossa iso kolaus, kun Lipposen vetovoima ei näytä riittävän. Epätavallista on, että edes puolueen omat tukijat eivät lämpene arvostetun poliitikon ympärille rakennettavalle kampanjalle. Äänet näyttäisivät valuvan muualle.

Presidentinvaalien alkutaisto päättyy kovin monitasoisen kampanjoinnin päätteeksi. Suoran henkilövaalin luonne kiinnostaa äänestäjiä aivan toisella tavalla kuin epäsuora eduskuntavaali.

Sunnuntaina 22.1 selviää, mikä pari jatkaa vaalien toiselle kierrokselle. Vaalipäivän jälkeen käynnistyy uusi kaksi viikkoa kestävää kiertue kahden tähden johdolla.