Leikit muuttivat Ronja Vainionpään elämän

Ronja Vainionpää, Ulla Latomäki, ja Pirkko Talola ovat leikittäneet tuhansia lapsia. ”Lasten riemun näkemiseen ei kyllästy”, he toteavat. 

Ronja Vainionpää, 25, on ollut mukana jokaisessa Perinneleikit-tapahtumassa. Hän oli 9-vuotias, kun hänen äitinsä luki lehdestä, että viereisellä museolla järjestetään uusi lastentapahtuma. Äiti kehotti tyttäriään menemään leikkimään sillä välin, kun hän oli itse töissä.

Vainionpää oli tuolloin koulukiusattu eikä hänellä ollut lainkaan ystäviä. Hän lähti leikkitapahtumaan pelonsekaisin tuntein.

”Minua kiusattiin koulussa ja pelkäsin tulevani kiusatuksi täälläkin. Mutta täällä olikin mukava olla. Ohjaajat olivat todella luotettavia ja muut lapset ottivat mukaan leikkeihin. Sain olla kerrankin oma itseni”, Ronja Vainionpää muistelee yhtä elämänsä onnellisinta päivää.

Perinneleikeistä tuli hänelle joka kesän kohokohta ja hän löysi tapahtumasta ensimmäiset ystävänsä. Heistä osaan hän pitää yhteyttä edelleen.

”Ohjaajat olivat pienelle tytölle tärkeitä roolimalleja ja ihailin heitä suunnattomasti. Ilmoitin jo ensimmäisellä kerralla, että haluan ohjaajaksi.”

Haave toteutui, kun Vainionpää täytti viisitoista. Aluksi häntä arvelutti, pystyykö hän samaan kuin muut ohjaajat.

”Huoli oli turha. Minut otettiin hyvin vastaan ja ymmärsin, että riitän sellaisena kuin olen.”

Vainionpää oli 17-vuotias, kun uudeksi leikkiohjaajaksi tuli yksi hänen pahimmista kiusaajistaan kouluajoilta.

”Emme puhuneet kiusaamisesta, mutta hän oli hyvin yhteistyökykyinen ja hoiti tehtävänsä hyvin. Ehkä hän pyysi anteeksi omalla tavallaan ja se riitti minulle.”

Leikin ohjaaminen on hänestä hauskinta mahdollista puuhaa. Omista lapsuuden kokemuksista on ollut hyötyä.

Ollessaan vanhempi ohjaaja Vainionpää huomasi, että eräs uusista ohjaajista kyhjöttää samassa tuvannurkassa, jonne hän itse vetäytyi arkana pikkutyttönä.

”Menin juttelemaan ja rohkaisemaan häntä. Lopulta kävi niin, että ystävystyimme tämän tytön kanssa. Olemme muistelleet usein tuota ensikohtaamista.”

Puhelias ja iloinen nuori nainen toteaa, että perinneleikit tekivät hänestä sosiaalisemman ja elämänmyönteisemmän ihmisen.

”Saattaa kuulostaa siltä, että perinneleikit ovat vaikuttaneet hyvin paljon elämääni, mutta totuus on, että niinhän ne ovatkin.”