Ei se syty millään: Vaikka teen kaiken ohjeiden mukaan, tuloksena on kasa mustaksi nuoltuja halkoja

Mielipide|Hyvinvointi

15.4.202322:00

Kolumni

Veera Ahlgrén

Kuluneena talvena on tullut lämmitettyä taloa aika paljon puilla.

Minulla on takka ja pönttöuuni, kelpo tulisijat. Ruuanlaittoakin olen harjoitellut niissä jo muutaman kuukauden. Pönttöuunissa hautuvat paistit yön aikana ihanan mureiksi ja ohrapuuro palaa tymäkästi pohjaan. Takassa saa aamuksi haaleaa velliä.

Ajatus, joka tämänkin talven aikana on muutaman kerran voimakkaana herännyt, on tämä: Miten tulipalot voivat syttyä?

Tapahtumaketju, joka tämän ajatuksen herättää: Laitan kaksi päivää sisällä kuivumassa olleet koivuklapit pönttöuuniin. Sytykettä lisään joka väliin määrän, joka on kokemukseni mukaan sopivasti. Avaan pellin. Työnnän sytkärin takkaan ja jo sen liekistä tajuan, että tänään on huono päivä. Sytkärin liekki ei meinaa jaksaa palaa, saati sytyttää kuivaa sanomalehden kulmaa.

Sytytän kaikkien ohjeiden vastaisesti alta, päältä ja vähän sivultakin. Aina kun yksi kulma syttyy, niin toinen sammuu tai jää vain epätoivoisesti kytemään.

Puhallan. Jes, valtava leimahdus! Leimahdus kuolee pois. Kaikki sytykkeet ovat palaneet. Jos oikein siristää silmiään, voi nähdä yhden halon nurkassa kytevän pienen liekin. Äkkiä lisää paperia!

En voi lähteä hakemaan keräyspaperi- tai kartonkilaatikosta lisää sytykettä, koska pieni liekki antaisi periksi ennen kuin ehdin takaisin. Vedän uunin vieressä olevan työpöydän alta paperiroskiksen ja alan sulloa sen sisältöä uuniin. Liekki lannistuu, kun tökin sitä kirjekuoren kulmalla.

Sytytän uudelleen. Ruokin kituvaa liekkiä kaikella, mihin käteni yltää. Uuniin on varmaan mennyt jo viime vuoden veroehdotus ja parit perunkirjat, ennen kuin puut viimein syttyvät kunnolla.

Odotan hetken, että tuli varmasti on saanut otteen jokaisesta halosta, säädän ilmaräppänät optimaalisesti ja lähden talliin. Ehdin yhden pesällisen aikana tehdä iltatallin. Sitten vain toinen pesällinen puuta hiillokselle asti, palapaisti uuniin, pelti kiinni ja nukkumaan.

Paitsi. Tallista tullessani uunissa on kasa tulen mustaksi nuolemia halkoja ja vieno savun haju. Tässä kohtaa herää toinen kysymys: Mihin palokuntia tarvitaan? Tuli selvästi sammuu, kun sitä lakkaa katsomasta.

Kirjoitan tämän kaiken kolumniin, koska sosiaaliseen mediaan en voi. Siellä on kommenttikenttä, johon puoli miljoonaa ihmistä voi käydä kommentoimassa.

Kannattaa kutsua nuohooja. Avaa tuhkaluukku, kun sytytät, niin tuli saa tarpeeksi ilmaa. Kannattaa esilämmittää hormia ensin tunti hiustenkuivaajalla/polttamalla uunissa kynttilää/menemällä takkaan istumaan/ jokin muu keino. Tyhjennä ylimääräiset tuhkat pesästä.

Puut kannattaisi ottaa kuivumaan sisälle jo edellisenä talvena. Sanomalehti on huono sytyke. Sinä olet huono ihminen. Sytytä aina päältä tai ilmakehä tuhoutuu.

Muistitko avata pellit? Niin kuin näitä ajatuksia ei olisi ehtinyt ajatella vuosien aikana jo aika monta kertaa läpi.

Hyvät neuvot ovat aina hyviä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että uunin pesän syttyminen on aina jonkun korkeamman käsissä. Kun osaisi tänään olla suututtamatta Sitä.

Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella ­asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.