Ukkospilviä kuntataivaalla

Hiljattain oli avoimet ovet Kontiolahden varuskunnassa. Vaikka olenkin asunut ennen Kontiolahdella, en ole käynyt varuskunta-alueella aiemmin. Päivä oli sään puolesta hyvä, mutta monien ihmisten mielestä tunnelmaltaan alakuloinen. Useissa puheenvuoroissa kyseenalaistettiin nykyinen ”säästölinja”.

Tällaisten rakenteiden ja maa-alueiden alasajoa ei voi käsittää, koska jossakinhan meidän nuorisomme on asepalvelus suoritettava.

Toivottavasti maa-alueet ja rakennukset saadaan jollakin tavoin hyötykäyttöön. Olisi hyvä, jos saisimme joskus laskelmat siitä, kuinka paljon Suomen valtio säästää tällä päätöksellä vuositasolla. Tämän päätöksen myötä alkoi Pohjois-Karjalan alasajo.

Täytyy ihmetellä, miten hallituksen taholta voidaan tuoda esille niinkin valmistelemattomia kunta- ja sotepuolen asioita. Melkein päivittäin muutellaan ja ”venkoillaan”. Ministerivaihdokset eivät paljonkaan auta, jos asioita ei ole valmisteltu ja päätetty, kuinka edetään.

Nyt näyttäisi siltä, että tämän ”valmistelun” pohjalta me Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaat tulemme kärsimään eniten näistä päätöksistä. Mikäli nämä kaavaillut esitykset menevät osittainkin läpi, olemme kansalaisina ”suossa ja syvällä”.

Missä on demokraattinen päätöksenteko? Kuinka voimme puhua yhdenvertaisuudesta kansalaisina?

Hallituksen jäsenet puhuvat kauniisti hyvinvointiyhteiskunnasta. Nythän Suomessa on eniten pahoinvoivia nuoria ja jopa lapsia. Työttömyys lisää pahoinvointia entisestään.

Nyt tarvittaisiin todella töitä ja päätöksentekijöille viisautta asioiden hoitoon. Hokeminen hyvinvointiyhteiskunnasta vain pahentaa kansalaisten tyytymättömyyttä.

Nuoretkin lokeroidaan pärjääviin ja onnistujiin, mutta entä jos ei olekaan pärjäävä? Saako nuori tarpeeksi ajoissa apua? Tähän ongelmaan tarvitaan päätöksiä ja todellisia tukitoimia. Hokemat fantastisesta Suomesta eivät auta.

Meidän kansalaisten täytyy olla aktiivisia oman kuntamme ja sen palveluiden saatavuuden puolustajina. Hallitus ajaa kovaa linjaa ja yrittää pakkoliittää pieniä kuntia yhteen keinoja kaihtamatta. Nyt olisi aika toimia kunnissa.

Ihmettelen, miksi kuntapäättäjät ovat kuin ”teuraslampaita” odottaen, että muualta tuleva viisas mies, joka on palkattu puhumaan myönteisesti liitoksista, ratkaisee asiamme.

Meillä pitää olla aikaa ja myöskin valmiuksia päättäjinä ratkaista oman kuntamme asiat. Me tiedämme parhaiten kuntamme asiat ja voimme aina kysyä viranhaltijoita, missä mennään.