Metsien monimuotoisuutta paikkatiedon avulla

Viime viikkoina on keskusteltu vilkkaasti metsälain arvioinnista ja Metsäkeskuksen metsälain 10 pykälän mukaisten aineistojen päivitystyöstä sekä näiden vaikutuksista metsien monimuotoisuuden turvaamiseen.

Metsälain 10 pykälässä mainitut erityisen tärkeät elinympäristöt luovat vahvan perustan monimuotoisuuden huomioimiselle, mutta eivät ole ainoa monimuotoisuutta turvaava tekijä. Tiettyjen ominaisuuksien kuten metsän kerroksellisuuden ja eri- ikäisyyden säilyttäminen myös muualla kuin metsä- tai muulla lailla suojelluissa metsäelin­ympäristöissä mahdollistaa uhanalaisten lajien säilymisen ja leviämisen alueilta toisille.

Metsäluonnon moni­muotoisuutta voidaan turvata kaikkialla talousmetsissä muun muassa jättämällä säästöpuita metsänuudistamisen yhteydessä, jättämällä pienvesien ympärille suojakaista, säästämällä ja lisäämällä lahopuustoa, kulottamalla sekä suosimalla lehtisekapuustoa.

Myös uudet tavat tuottaa luontotietoa auttavat huomioimaan metsien monimuotoisuuden entistä paremmin.

Metsäkeskus uudistaa parhaillaan metsä- ja luontotiedon tuotantoaan.

Tänä vuonna alkaa uusi metsävaratietojen inventointi­kierros, jonka aikana kartoitetaan entistä tiheäpulssisemmalla laserkeilauksella Suomen metsävarat. Inventoinneissa otetaan lisäksi käyttöön uusi menetelmä, jonka avulla saadaan entistä tarkempaa tietoa puustosta ja sen kasvusta toimijoiden ja maanomistajien käyttöön.

Tarkemman aineiston avulla voidaan arvioida paremmin myös esimerkiksi metsien lahopuun määrää ja laatua metsissä.

Kaukokartoituksen ja paikkatietomenetelmien avulla tuotetaan jatkossa tietoa aiemmin tuntemattomista mahdollisista metsälakikohteista. Kun digitaalisia aineistoja analysoimalla löydetään todennäköinen metsälain vaatimukset täyttävä kohde, se huomioidaan Metsäkeskuksen luontotiedossa mahdollisena lakikohteena.

Näiden kohteiden lainmukaisuus varmistetaan, jos alueelle tehdään metsänkäyttö­ilmoitus. Samalla metsän­omistaja tai metsäalan toimija saa tiedon kohteesta ja hänen tulee ottaa se huomioon metsänkäsittelyä suunnitellessaan.

Paikkatietoanalyysien avulla säästöpuuryhmien paikat ja pienvesistöiden suojavyöhykkeen leveys voidaan suunnitella siten, että hakkuiden ja maanmuokkauksen maa-aineshuuhtoumat jäävät mahdollisimman vähäisiksi samalla, kun huolehditaan kohteen monimuotoisuus- ja maisema-arvojen säilymisestä.

Lisäksi Metsäkeskuksen luontotietoon tullaan sisällyttämään hakkuiden drone- tarkastuksissa syntyvä tieto hakkuissa jätetystä säästö­puustosta. Tämän tiedon avulla on mahdollista säästää tulevissakin hakkuissa säästö­puiksi tarkoitetut puut, joista muodostuu ajan kanssa monille eliölajeille tärkeää lahopuuta.

Metsäkeskus ei kuitenkaan tuota kaikkea luontotietoa itse, vaan muun muassa uhanalaisia lajeja koskevat tiedot tulevat ympäristöviranomaisilta. Esimerkiksi haukkojen pesäpaikat julkaistiin huhtikuussa 2019 Metsään.fi-palvelussa Metsäkeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen yhteistyönä. Tiedon jakamisen toivotaan parantavan haukkojen asemaa ja johtavan pesäpaikkojen säästämiseen.

Työtä eri tahojen tietojärjestelmien yhteensopivuuden ja aineistojen yhteiskäytön edistämiseksi on tehty paljon.

Esimerkiksi Tapio Oy vetää valtakunnallista Lajiturva- hanketta, jossa tehostetaan uhanalaisten lajien esiintymä­tiedon hyödyntämistä talous- metsien hoidossa ja luonnon­hoidossa. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vetämässä Potut-hankkeessa puolestaan luodaan uusia menetelmiä metsäluhtien ja tulvametsien kartoittamiseen.

Luonnonvarojen kestävän käytön suunnittelu ja käytännön metsätalous toimivat yhä enemmän erilaisten paikka­tiedosta tuotettujen aineistojen pohjalta, ja siksi aineistojen ajantasaisuudesta ja laadusta on pidettävä hyvää huolta. Aineistojen laadun parantaminen koskee kaikkia paikkatietoa kerääviä ja ylläpitäviä tahoja.

Suomen metsäkeskus haluaa julkisena toimijana tarjota maanomistajien ja toimijoiden käyttöön ajan­tasaista ja laadukasta luontotietoa, sillä mitä aikaisemmin kohteen luontoarvot tunnetaan, sitä paremmin ympäristö voidaan toimenpiteiden suunnittelussa huomioida.

Jokainen metsänomistaja ja toimija voi omalla tekemisellään vaikuttaa monimuotoisuuden säilymiseen.

Kohteiden lainmukaisuus varmistetaan, jos alueelle tehdään metsänkäyttö­ilmoitus.