Biodiversiteetti on abstrakti suojeltava

Kiitos kiinnostavasta keskustelusta biodiversiteetin suojelun haasteista professoreille Koti­aho ja Sääksjärvi (MT 24.2.) sekä Seppo Vuokolle (MT 22.2.)

Biodiversiteetin suojelu on tavalliselle ihmiselle yhtä vaikeasti hahmotettava asia kuin ilmastonmuutos. Ongelma ei liene vain käsitteessä vaan itse ilmiössä.

Lajit ja alueet, kuten liito-orava tai kansallispuisto, ovat ymmärrettäviä ja havaittavia asioita toisin kuin biodiversiteetti. On valitettavaa, ettei peruskoulussa enää juuri opeteta lajintuntemusta.

Täällä Helsingissä keskus­puistoa puolustamaan on herännyt kansanliike. Metsä on monille tuttu ja tärkeä. Kuntalaiset haluavat suojella sitä, koska se on tärkeä osa arkiympäristömme. Alue- ekologisten kokonaisuuksien tai geenien suojelu on monin verroin vaikeampaa, vaikka ilmiö onkin yksinkertainen.

Seppo Vuokko toi keskusteluun biodiversiteetin suojelun ehkä tärkeimmän näkökohdan: kulutuksemme vaikutukset biodiversiteettiin tropiikissa.

Biodiversiteetin suojelu on kauppapolitiikkaa, ehkä jopa ensisijaisesti. Tuemmeko sade­metsän hävitystä ostamalla tropiikin tuotteita? Voimmeko oikeita tuotteita ostamalla tai standardeja luomalla kannustaa biodiversiteetin säilyttämiseen?

Varsin yleisesti pelätään, että EU-Mercosur-sopimus vaikuttaa sademetsien tuhoa kiihdyttävästi, mikäli se ratifioidaan. Entä miten kiinalaiset kuluttajat saadaan kiinnostumaan trooppisen lihantuotannon ongelmista?

Moraalipsykologinen tutkimus viittaa siihen, että kun ihmisen aineelliset tavoitteet ovat riittävän tyydytetyt, siirtyy kiinnostus vähitellen aineettomiin arvoihin. Ilmiö on kulttuurista riippumaton.

Kaikkialla maailmassa nuoret ovat ympäristöasioiden suhteen lapsuutensa köyhyydessä viettäneitä ikäluokkia valveutuneempia. Näin tulee tapahtumaan myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ehkä siinä on toivo maapallon biodiversiteetin osalta. Ihmiset haluavat suojella sitä luontoa, jonka kokevat omakseen ja johon heillä on varaa ja aikaa rakentaa suhde.