Katkeruutta vai kateutta

Viljelijöiden pitäisi yhteisrintamana ajaa omia asioita, mutta tärkeämmäksi osalle viljelijäkollegoista on noussut katkeruus.

Maataloustukien päälinjat on päätetty jo vuonna 1995, kun liityttiin Euroopan unioniin. Silloin osasta alueellisia tukia tuli määräaikaisia, ja niitä on vaikea saada pysyviksi jälkikäteen. Tämä asetti Etelä-Suomen maidontuottajat heikompaan asemaan pohjoisemman Suomen tuottajiin nähden.

Tämä on näköjään aiheuttanut katkeruutta omia ammattiveljiä kohtaan, mikä nyky-Suomen maatalouden murroksessa on väärään suuntaan käytettyä energiaa. Se ei yksinkertaisesti johda mihinkään hyvään, päinvastoin.

Suurimmaksi peikoksi tässä asiassa on noussut uuden pellon raivaaminen pohjoisemmalle alueelle. Tärkeintä olisi raivata uutta peltoa sinne, minne sitä ikinä on mahdollista kohtuullisesti saada. Hyviä viljelysmaita häviää varsinkin kaupunkien liepeillä tonttimaaksi.

Tilalle tulee ruokamultakerrokseltaan huomattavasti heikompia viljelysmaita, jotka eivät pysty tuottamaan samaa satoa kuin mihin vanhat maat pystyivät. Suomen maaperä on tunnetusti köyhää, ja heikompien maiden sato on mahdollista hyödyntää käyttämällä se nautaeläinten rehuksi.

Suomessa kannattaa hyödyntää kaikki maa, johon saadaan kohtuullisen kokoisia lohkokokoja. Maailman väkiluku kasvaa, peltomaata häviää yhdyskuntarakentamisen ja eroosion mukana.

Keinolannoitteet loppuvat tai niiden hinnat nousevat. Siinä vaiheessa olisi ensiarvoisen tärkeää, että huoltovarmuuden kannalta Suomessa olisi riittävä peltopinta-ala omavaraiseen ruuan tuotantoon viherlannoituksen kautta.

Jokainen itseään kunnioittava viljelijä tietää, ettei ympäri Suomea pystytä viljelemään sokerijuurikasta tai muita juureksia, saatikka maitten sopivuus vihannestuotantoon olisi kannattavalla satotasolla.

Olisi aika muuttaa asenteitaan ja hyväksyä Suomen sisäinen rakennemuutos. Se ei ole keneltäkään pois, koska maa on lapsilta lainassa pitemmässä juoksussa. Olipa ne lapset omia tai muitten, olisi ensiarvoisen tärkeää antaa tuleville polville viljavat maat ja pinta-alaa aina enemmän mitä itse on saanut.

Vain muutos on pysyvää.