Kustavissa on totuttu, että laineilla kelluvat lohikassit kuuluvat maisemaan. Lännenpuolen Lohen yrittäjä Sami Suominen, 38, uurastaa jo kolmannessa polvessa, jotta suomalaiset saavat herkutella kotimaisella kirjolohella.
Taivaalta tihuttaa vettä, kun Suominen istuu Aava-aluksen ohjaamossa matkalla tarkistamaan, miten vastikään tuodut kirjolohenpoikaset voivat. Ne ovat noin kymmensenttisiä sinttejä tullessaan suomalaiselta poikashautomolta.
Kymmenen minuutin merimatkan päässä kelluu neljä kasvatusallasta. Tulokkailla tuntuisi olevan kaikki kunnossa. Suominen nostaa haavilla näytille kirjolohenpoikasia, jotka sätkyttelevät kyljet kiiltäen. Joka ikinen niistä on rokotettu yleisimpien kalatautien varalta ennen Kustaviin tuloa.
Suominen varttui kalankasvatuslaitoksella auttaen askareissa ja lukien sarjakuvia silloisen perkaamon nurkassa. Silti yrityksen jatkaminen ei ollut hänelle lainkaan itsestään selvä vaihtoehto.
”1990-luvulla kala-ala tuntui kuihtuvan, joten halusin minne tahansa muualle kuin tälle alalle.”
Sitten viljelytekniikat lähtivät kehittymään ja kasvatus leviämään avomerelle. Rehuista tuli ympäristöystävällisempiä ja poikasaineksen jalostusta petrattiin. Suominen huomasi innostuvansa hommasta.
Erityisen kiinnostavaa työssä on yhteistyö muun muassa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden kanssa.
Lännenpuolen Lohen kasvattamolla mitataan ympäristövaikutuksia ja testataan muun muassa upotettavaa kasvatuskehikkoa. Kun tietoa kertyy tarpeeksi, toiveena on, että kalankasvatuksen lupia myönnetään nykyistä helpommin.
”Noin viisi vuotta kestäneiden mittausten aikana vedenlaatu on parantunut Loukkeenkarin avomerilaitoksella, eikä kalojen ruokinta näyttäisi kuormittavan merialuetta”, kertoo yrityksessä työskentelevä Essi Lindroth, 25, jolla on tuore maisterin tutkinto kala-alalta. Hän kertoo tekevänsä yrityksessä kaikkea muuta paitsi ajaa isompia aluksia.
Työpäiviin kuuluvat muun muassa tarkastukset, ruokinta sekä kasvatusverkkojen ja kehikkojen pesu ja huolto. Kiireisintä on keväisin, kun kasvattamolta lähtee kalaa ja uusia poikasia tulee.
Lännenpuolen Lohen konsepti on Suomessa ainutlaatuinen, koska kirjolohet käyvät vain kasvamassa Kustavissa noin vuoden verran. Sitten ne viedään Ahvenanmaalle, jossa niitä lihotetaan vielä vuosi ennen teurastusta.
Suomisen mukaan toimintatapa sopii pienikokoiselle kasvattamolle, joka ei halua investoida perkaamoon.
Lupia Lännenpuolen Lohella on omaan käyttöön poikastuotantoa varten 280 kalatonnin kasvattamiseen ja toiselle yrittäjälle vuokrattuna 300 kalatonnin kasvattamiseen vuodessa.
Vetämässä on myös hakemus tuhannen tonnin lisälupaan avomerilaitoksen laajentamiseksi.
”Prosessi on pitkä, ennalta arvaamaton ja niin kallis, etten viitsi edes hintaa sanoa”, Suominen toteaa.
Kalankasvatusta pitäisi Suomisen mielestä kohdella samoin kuin muutakin alkutuotantoa. On ristiriitaista, että kotimaisen kalan kulutusta halutaan lisätä, mutta kasvatuslupia ei myönnetä. Vertailun vuoksi Suominen mainitsee, että Norjassa on jopa 10 miljoonan kilon kokoisia lohenkasvattamoita. Suomessa koko kasvatusmäärä on noin 13 miljoonaa kiloa.
”Itämeren kuormitusta ei voi pelkästään tämän alan piikkiin laittaa, sillä ravinteista arviolta 87 prosenttia valuu mereen jokia pitkin. Kalankasvatuksen osuus on noin 1–1,5 prosenttia.”
Suominen toivoo, että luvituksessa huomioitaisiin jatkossa todellinen kuormitus ja se, käytetäänkö Itämereltä pyydetystä silakasta valmistettua rehua, joka tehostaa ravinteiden kiertoa Itämeressä. Paljon kuormittavampaa on kuskata rehua eli käytännössä ravinteita tänne kaukaisilta meriltä.
Suomisen isoisä Reino Skytén aloitti kirjolohen kasvatuskokeilut Kustavissa 1970-luvulla. Silloin kasvatuskassit ankkuroitiin puuseipäillä pohjaan. Kun kävi ilmi, että kirjolohi menestyy Itämeressä, levisi kasvatusbuumi pitkin rannikkoa.
Suomisen äiti Irja Skytén-Suominen vaikuttaa Suomen Kalankasvattajaliiton hallituksen puheenjohtajana. Kalankasvattamoita on Suomessa noin 70, joten yrittäjät tuntevat toisensa.
Suominen arvioi olevansa Suomen nuorimpia kalankasvattaja. Häntä nuorempi on samoilla vesillä toimiva Jannen Lohen yrittäjä Matias Juslin, joka on reippaasti alle kolmekymppinen.
Sattumalta kumpikin heistä on hypännyt yrityksen puikkoihin isän äkillisen menehtymisen takia.
”Vaikka kalankasvattajat ovat hakanneet 30 vuotta päätä seinään, uskon, että ala mene eteenpäin ja lähellä tuotettua hyvää kalaa arvostetaan”, Suominen pohtii.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.