Olli Rehn: Parlamentti tuottajien tukena

Maatalous on kokenut viime aikoina kovia. Harmina ovat entisten murheiden lisäksi Venäjän asettamat tuontikiellot ja uhka ensi vuoden maataloustukien maksamisesta vasta vuonna 2016.

Suomen ja Baltian maiden maidontuottajille on maksettava korvaus vastapakotteiden aiheuttamasta tulonmenetyksestä. Päätös tästä kuitenkin takkuilee. Komission räplättyä budjettia, ei neuvostonkaan linja ole enää yhtä vahva kuin aiemmin.

Asian vauhdittamiseksi tein uudelle maatalouskomissaarille Phil Hoganille asiasta parlamenttikysymyksen. Tiedustelin, onko uudella maatalouskomissaarilla sama linja maidontuottajien auttamiseksi kuin edeltäjällään ja miten hän aikoo konkreettisesti saavuttaa tämän tavoitteen.

Olen johdonmukaisesti korostanut Euroopan unionin yhtenäisyyden merkitystä. Yksituumaisuuden pitää näkyä erityisesti unionin ulkopuolelle. Samaa yhteisvastuun henkeä pitää olla myös silloin, kun unionin sisällä jokin maa tai ammattiryhmä joutuu kiistatta ilman omaa syytään vaikeuksiin. Siksi vastapakotteiden rasittamien maataloustuottajien oikeudenmukainen tukeminen on kaikkien asia.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on pyytänyt parlamenttia apuun Suomen ja Baltian maiden maitosektorien tukipaketin hyväksymiseksi. Maaperä on suotuisa, sillä Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan pyytänyt komissiota seuraamaan tarkasti Venäjän niin kutsuttujen vastapakotteiden vaikutusta ja ryhtymään pikaisiin toimiin niiden tuottajien tukemiseksi, joihin Venäjän toteuttamat kaupanrajoitukset vaikuttavat.

Maatalousvaliokunnassa on vahva tahtotila auttaa erityisesti niitä, jotka ovat kärsineet tuontikielloista eniten. Hedelmä- ja vihannestuottajia on jo tuettu. On suomalaisten ja muiden maidontuottajien vuoro.

Tämä oli myös parlamentin neljän suurimman ryhmän maatalousvastaavien kristallinkirkas viesti komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerille, kun he 29. lokakuuta kirjeitse vaativat tehdyn budjettimuutoksen kumoamista. Parlamentista tukea siis löytyy.

Toinen juttu ovat kotimaiset päätökset, joihin Euroopan parlamentilla on tunnetusti rajalliset vaikutusmahdollisuudet.

Koska maatalous on kuitenkin yhteinen asia, kannustan suomalaisia maatalouspäättäjiä ratkaisemaan viljelijöiden tukien maksatuksen aikatauluongelmat pikaisesti.

Uhka ensi vuoden maataloustukien maksamisesta vasta vuonna 2016 on lajissaan merkillinen ”tulonsiirto”. Viljelijöiden suurta ärtymystä on helppo ymmärtää. Eihän tällaista kukaan mukaan hyväksyisi omalle kohdalleen. Vuositulo on vuosituloa, ei menneen vuoden tuloa!

Uhka maksatusten viivästymisen syistä on näyttää liittyvän laajemminkin suomalaisen hallinnon ja päättäjien välisiin suhteisiin. Samalla tavalla kuin Maaseutuvirasto on uhannut viivyttää viljelijöiden maataloustukien maksatuksia, on Tilastokeskuksen johto uhannut lopettaa vaalitilastojen tekemisen. Puolueet vaviskoot kauhusta!

Yhteistä näissä on se, että virkamiehet yrittävät pyörittää kansanvaltaisia päättäjiä.

Tasavaltalaisena ajattelen kuitenkin niin, että kansanvaltaisen hallituksen pitää johtaa maata, ei virkavaltaisen hallinnon. Tätäkin tasavallan periaatetta myös maksatushärdellin yhteydessä testataan.