Luonnonvarakeskus kaunistelee suojelutilastoja

Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotti 15.9. Suomen metsien uusista suojelutilastoista nostaen kärkeen maininnan, että metsistä olisi suojeltu 12 prosenttia.

Luken tilastointitapa sisältää kuitenkin monia ongelmia ja on harhaanjohtava.

Tuottavaa metsä­maata – siis maata, jolla puuston kasvu on enemmän kuin kuutio­metrin hehtaaria kohti vuodessa – on lakisääteisesti suojeltu Suomessa vain 5,7 prosenttia. Tilanne on huonoin Etelä-­Suomessa, jossa metsämaata on suojeltu alle kolme prosenttia.

Vaikuttaa siltä, että Luke tarkoituksellisesti yrittää tilastokikkailulla saada Suomen metsien suojelutilanteen näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on.

Metsäluonnon kannalta tuottavan metsämaan suojelu on olennaista, koska sinne kohdistuu suurempi metsä­talouskäytön paine kuin vähäpuustoisille kitumaille. Kuitenkin Luken ilmoittamasta 12 prosentista puolet on vähäpuustoisia kitumaita, kuten soita, kalliometsiä ja tunturikoivikoita. Niiden suojelu on tietysti myös tärkeää, mutta kitumaita suojelemalla ei voida korvata runsaspuustoisten metsien suojelua.

Luken suojelutilastoissa on mukana alueita, joilla hakkuut ovat sallittuja. Tämä on absurdia, sillä suojelun pitäisi tarkoittaa nimenomaan turvaa ihmistoiminnalta, ja hakkuut vaarantavat lähes aina luontoarvoja. Esimerkiksi rantojen­suojeluohjelma suojelee rannat rakentamiselta ja harjujen­suojeluohjelma harjut soranotolta, mutta näiden alueiden metsät ovat lähtökohtaisesti metsätalouskäytössä.

Luken ilmoittamaan suojelu­prosenttiin on sisällytetty myös määräaikaisesti suojeltuja metsiä, jotka saatetaan hakata määräajan rauettua.

Tilastoja on hämärrytetty edelleen ottamalla tilastoihin mukaan sekalainen joukko niin kutsuttuja erityisalueita. Näiden metsien ensisijainen tavoite on kuitenkin jokin muu kuin luontoarvojen turvaa­minen.

Luken tilastoissa on ongelmana myös, että suojelluiksi lasketaan talousmetsien monimuotoisuuskohteita, joita koskeva tieto ei ole julkista. Tällaisten alueiden ottaminen takaisin metsätalouskäyttöön on maanomistajan oman päätöksen varassa ja rauhoitus on helposti purettavissa.

Metsien suojelutilastot ovat keskeistä pohjatietoa metsiä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa. Siksi niitä ei tule kaunistella sisällyttämällä niihin ei-suojeltuja alueita, joissa metsätalous on sallittu. Suojelualueiksi tulisi määritellä ainoastaan sellaiset kohteet, jotka ovat pysyvästi, julkisesti ja selkeästi määritelty metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Yksityisten maanomistajien epävirallisesti suojelemat alueet ovat arvokkaita, mutta valtionkin on hoidettava oma vastuunsa.

Suomen metsien suojelualueverkosto on pieni ja hajanainen ja sitä tulee nopeasti kehittää ja laajentaa.

Suomi on kansainvälisesti sitoutunut 17 prosentin suojelu­asteeseen.

Metsämme tulisi suojella maantieteellisesti kattavasti ja luontotyyppien osalta edustavasti.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi suojelualueilla on suuri myönteinen vaikutus aluetalouden ja virkistyskäytön kannalta.