Maaseudun hätätila jatkunut pitkään

Hätätila on kehittynyt noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Kulut ovat nousseet tasaisesti, mutta tuottajahinnat laskeneet vuosi vuodelta. Nyt polttoaineen ja sähkön hinnan noustua ennätyskorkealle on tilanne käynyt kestämättömäksi.

Monet tilat ovat pyrkineet helpottamaan ongelmaa siten, että toinen tai molemmat puolisot käyvät tilan ulkopuolella töissä. Koska polttoaine on kallista, niin kannattavuus heikkenee tältäkin osin.

Myös puun reaalihinnat ovat laskeneet tasaisesti. Esimerkiksi vielä 80-luvulla sai traktorin ostettua myymällä tuhat runkoa tukkia. Nyt samalla määrällä puuta saa käsirahan, 15–20 prosenttia koneen hinnasta.

Mikä neuvoksi? Yhtenä keinona näkisin nopean siirtymisen kaasukäyttöisiin autoihin ja muihin koneisiin. Sähköautot ovat niin kalliita, että tavallisella maaseudun ihmisellä ei ole niihin varaa. Tarvitaan kaasun jakeluverkko läpi maan. Raskaalla kalustolla voisi ratkaisu olla siirtyminen suoraan vetyyn. Näitä ratkaisuja voi perustella myös ilmastosyillä.

Maatalouden tukiperusteita tulisi muuttaa kiireesti siten, että tuottaja saa tuen kiloperusteisesti. Nyt tukieurot menevät laajaperäiseen viljan viljelyyn. Maidon- ja lihan­tuottajilla on suurin hätä. Toimeentulotuki tulisi korottaa samalle tasolle koko maassa. Se auttaisi heikoimmassa asemassa olevia.

Maaseudulla asuu tällä hetkellä vielä jonkin verran ihmisiä. Ei kuitenkaan tarvitse olla ennustaja, kun jo muutamassa vuodessa näkee, miten tässä käy.

Täytyy ihmetellä tätä nykyistä systeemiä. Kaupat, metsäteollisuus ja pankit ilmoittavat miljardien voitoista, mutta alkutuotanto on pahoissa vaikeuksissa.

Tämä asia on vakava. Päättäjien pitäisi osata tehdä nopeasti ratkaisuja, jotta näiden ihmisten toimeentulo turvataan. Ei ole Suomen etu, että maaseutu ja ruokatuotanto ajetaan alas. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna näyttää, että ruuasta tulee globaali ongelma. Maailman väkiluku nousee pian kahdeksaan miljardiin.