Miksi investointituet ovat vain suurtiloja varten?

Olin hiljakkoin maataloustuottajille suunnatussa koulutuksessa, jossa aiheena oli kuluttajapakkauksen suunnittelu. Paikalla oli kourallinen ihmisiä. Kovasti nosteessa oleva tarinallisuus ei kiinnostanut sekään - tulijoiden puutteessa työpaja peruttiin. Aivan kuin maaseudulla, tilallisilla, ei olisi ideoita. Tai vai onko sittenkin niin, että heillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa niitä?

Julkisessa keskustelussa maatalouden investointitukia usein kritisoidaan. Miksi yhdelle tuotannonalalle maksetaan yritystukia enemmän kuin toiselle? Kysymys on aiheellinen, mutta ihmeteltävää on myös maatalouden investointitukijärjestelmän sisällä. Se tuntuu valjastetun vain isojen tilojen reen eteen.

Jos maatalouden oma investointitukijärjestelmä kerran on olemassa, miksi se on niin epäreilu? Saajalla on oltava vähintään 25 000 euron yrittäjätulot (viimeistään viiden vuoden kuluttua). Investointitukea ei myöskään myönnetä alle 7 000 euron hankkeisiin. Karjan koosta ja hehtaarien määrästä riippuen tuet niin ikään evätään. Miksi pienille tiloille ei tarjota samanlaisia kehittymisen ja innovoinnin mahdollisuuksia? Eikö tuen olisi annettava samat mahdollisuudet tekemiseen ihan kaikille, jotka tehdä ja kehittyä haluavat? Miksi halutaan vain miljoonainvestointeja, kun säästämällä ja vähemmälläkin voisi toimintaa kehittää?

Pikkutilojen ahdinkoa lisääviä uutisia kuulee tuon tuosta muutoinkin. Lammastila lopettaa, koska liian vähäisen eläinmäärän vuoksi se pudotetaan lomituksen piiristä. Parsinavetta ei pysty parantamaan eläinten hyvinvointia haluamallaan tavalla, koska se ei saa investointirahaa parsimattoihin. Vihannestilallisen lupaavasti alkanut REKO-myynti hiipuu, kun varastotilan saneeraukseen ei riitä rahaa eikä käsityövaltaiselta työltä myöskään aikaa.

Miksi pieniä tiloja sitten pitäisi tekohengittää, jos eivät omillaan pärjää? No samasta syystä kuin isojakin tiloja tekohengitetään, kun ne eivät omillaan pärjää. Jos halutaan, että kotimainen ruuantuotanto jatkuu ja maaseutu pysyy elävänä, olisi huomioitava kaiken monipuolisuus ja antaa arvo kaikenkokoisille toimijoille. Isot tilat miljoonainvestointeineen, hehtaarihalleineen ja tuotantosopimuksineen eivät aina pysty tarjoamaan sitä, mitä pienet tilat. Ketterää pientuotantoa suoraan kuluttajalle, eläinten yksilöllistä hoitoa, monipuolisempaa maaseutuympäristöä, raaka-aineiden tuotteistamista, ja uuden työpaikan luomista – edes yrittäjälle itselleen.

Kehitys, jossa suuret tilat ostavat pienet pois alta ja joka kymmenes tila lopettaa joka vuosi, on karmaiseva. Aivan höpöä on sekin sokerikuorrutettu ajatus, että iso tila sitten palkkaa pikkutilan isännän rengikseen, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ukrainalaiset maataloustyöntekijät ehkä ovat, kun työtä riittää.

Entä mitä tapahtuisi, jos kukaan ei saisi mitään tukia?