Rakkaus aapiseen kestää
16.8.201716:00
Tuskin millään kirjalla on yhtä suurta merkitystä oppilaalle kuin omalla aapisella. Se toki opastaa lapsen lukemisen maailmaan, mutta se merkitsee paljon muutakin.
”Se on eräänlainen statussymboli. Sen myötä lapsi on siirtynyt isojen lasten joukkoon”, pohtii Sastamalan Stormin alakoulun johtajaopettaja Leena Iso-Ketola-Ryyppä.
Vaikka aapinen onkin instituutiona pysynyt jo toistasataa vuotta opetuksen keskipisteenä, aikakaudet näkyvät siinä vahvasti.
Erot näkyvät Iso-Ketola-Ryypän mukaan niin rakenteessa – missä järjestyksessä kirjaimia opetetaan tai kuinka voimakkaasti eritasoisia lukijoita eriytetään – kuin sen kuvaamassa maailmassakin, esimerkiksi kirjan hahmojen ammateissa, pukeutumisessa ja harrastuksissa.
Suomen kaupungistuminenkin on heijastunut aapisen sivuille.
”Luonto on kuitenkin aina vahvasti läsnä. Maaseutumaisuus on siis vaihtunut Suomen moninaisen ympäristön ja luonnon huomioimiseen.”
Myös vallitsevia moraalikäsityksiä kirjat heijastavat. Esimerkiksi yksiselitteinen ydinperhemalli on väistynyt.
”Tarinoissa ja hahmoissa keskitytään ennemminkin suvaitsevaisuuteen, ystävyyteen ja muiden huomioimiseen.”
Iso-Ketola-Ryyppä muistuttaa, että aapisen tärkein tehtävä on saattaa lapsi opettajan avustamana lukemisen maailmaan. Jos lapsi ensimmäiselle luokalle tullessaan osaa jo lukea, tavoitteena on laajentaa luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen taitoja.
”Kirjan hahmojen tehtävänä on pitää yllä kiinnostusta ja intoa ja ottaa lapset mukaan seikkailuun, joka jatkuu koko ensimmäisen luokan ajan.”
”Hahmojen erilaisuus luo sopivasti jännitteitä ja seikkailuja. Niiden kautta lukeminen edistyy huomaamatta, kun selvitellään oikeaa ja väärää, sosiaalisten taitojen kehittämistä, ystävyyttä, iloa, surua ja niin edelleen.”
Vaikka moni asia onkin muuttunut, yksi pysyy. Lapset rakastavat aapistaan.
”Siitä pidetään hyvää huolta, sitä kurkitaan edelleenkin etukäteen ja aapisen hahmot tulevat lapsille todella tärkeiksi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
