Jättilohia, suurhaukia, valkohai... Yli 5000 kalaa konservoinut Jukka Saari on ainoa lajiaan Suomessa

Jukka Saari on tehnyt tuhansista kaloista aidonnäköisiä muisto- ja koriste-esineitä. Kuva: Pentti Vänskä

Jukka Saaren työpajalla Pihtiputaalla on meneillään erityistä tarkkaavaisuutta vaativa työvaihe. Saari maalaa kynäruiskulla mahdollisimman aidonnäköistä kuviota ja värisävyä kuhan nahan pintaan.

Saaren harvinainen ammatti herättää ihmisissä poikkeuksellisen suurta mielenkiintoa.

”Se koetaan outona, että elävästä organismista päädytään esineeseen. Ihmisiä kiinnostaa se, että mitä siinä välissä tapahtuu”, Jukka Saari kertoo työn tauottua.

Kalat kiehtovat Saarta virtaviivaisuutensa takia. Maalausvaihe on koukuttava siksi, että lopputulos ei saa näyttää maalatulta.

Saarella on oma Fish Art -yritys, jonka hän perusti reilut parikymmentä vuotta sitten valmistuttuaan museokonservaattoriksi. Hänen töitään on voinut nähdä yksityiskodeissa, näyttelyissä, luonnontieteellisissä museoissa ja muissa julkisissa tiloissa, kuten ravintoloissa ja marketeissa.

Suurin osa Saaren asiakkaista on yksityishenkilöitä, jotka haluavat kalasta muistoesineen joko itselleen tai sukulaiselleen.

”Monesti pappa soittaa, että lapsenlapsi sai ensimmäisen kalan ja se pitäisi saada muistoksi. Sen jälkeen kala lähetetään tai tuodaan tänne pakastettuna”, Saari kertoo.

Kalastusmuistoille on kysyntää, töissä on parin kuukauden jono.

Saarella on kaksi arkkupakastinta, joissa odottaa konservointia kymmeniä asiakkaiden lähettämiä kaloja. Joukkoon mahtuu suurahvenia, 23,4 kilon lohi, ruijanpallas, merikissa sekä kymmenkiloisia kuhia.

Kala konservoidaan eli ”täytetään” kalan omaan nahkaan. Ensin kala sulatetaan ja siitä otetaan 50 erilaista mittaa. Sitten se nyljetään ja puhdistetaan rasvasta ja kudoksista. Sen jälkeen kalalle tehdään keinovartalo polyuretaanista, jonka päälle nahka liimataan ja evät tuetaan haluttuun asentoon. Lopuksi edessä on noin viisitoista maalausvaihetta ja lakkaaminen.

Kilon kalan konservointi maksaa noin kaksi sataa euroa, ja hinta nousee kalan painon mukaan.

Yhä useammat asiakkaat tilaavat kalan rekonstruktiona eli kalasta tehdään valokuvien perusteella valos. Tällöin ei käytetä kalan nahkaa.

Tätä selittää osin viime vuosina suosiotaan kasvattanut ”pyydä ja päästä” -kalastusmuoto, jossa pyydystettyä kalaa ei tapeta, vaan se palautetaan takaisin veteen valokuvauksen ja mittaamisen jälkeen.

Saarella on apunaan laaja kalojen mitta-aineisto. Hän on konservoinut yli 5 000 kalaa ja kaikkien mitat ovat tallessa.

Hän on tehnyt rekonstruktion vuonna 1895 pyydetystä kalasta. Rakeisen mustavalkokuvan perusteella hän rakensi 31-kiloisen lohen.

Kalalle tehdään keinovartalo polyuretaanista, jonka päälle nyljetty nahka liimataan. Kuva: Pentti Vänskä

Kaloja käsitellessään Saari pyrkii välttämään myrkyllisiä kemikaaleja ja käyttämään luonnonmukaisia materiaaleja. Isoja kaloja käsiteltäessä tavoitteena on, että lihaa ei tarvitsisi heittää hukkaan, vaan se päätyisi asiakkaiden syötäväksi.

Saari toteaa, että uravalinta oli hänelle ”aika lailla sisäänrakennettu juttu”. Mies varttui Reisjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla kalaisten vesien ja metsämaisemien äärellä. Hän oli jo lapsena innokas kalastaja, metsästäjä ja luontokuvaaja. 14-vuotiaana Saari alkoi täyttää lintuja.

Ammatinvalintaan vaikutti myös isä, taidemaalari Erkki Saari. ”Istuin lapsena satoja tunteja isän vieressä, kun hän maalasi tauluja. En olisi nykyisessä ammatissani ilman lapsuuden kasvuympäristöäni.”

Armeijasta päästyään Saari pääsi opiskelemaan Luonnontieteellisen museon konservaattoriksi Helsingin Yliopistoon.

Koulutus sisälsi muun muassa hyönteisten, matelijoiden, kalojen lintujen ja suurnisäkkäiden konservoinnit. Myös elinympäristö piti saada esille, joten kasvien, kivien ja jopa veden keinotekoinen valmistaminen oli opittava.

Erityisesti kalat kiehtoivat Saarta. Kun hän huomasi, että eläinmuseon tietämys kalapuolella ei ollut vielä kovin pitkällä, hän alkoi hankkia tietoa myös itse.

Saari valmistui museokonservaattoriksi vuonna 1998. Kun virkoja ei ollut vapaana, hän perusti oman yrityksen ja muutti perheensä kanssa vantaalaisesta kerrostalolähiöstä omakotitaloon nelostien varteen Pihtiputaalle.

”Muutimme maalle lähinnä lastemme takia. Arvostan suuresti lapsuuteni maaseutua ja halusin antaa lapsilleni samanlaisen kasvuympäristön. Pihtipudas valikoitui paikaksi, koska se on keskellä Suomea ja asiakkaat kulkevat nelostietä edestakaisin,” Saari toteaa.

Kutuasuinen taimen on Saaren oma suosikkikala. Se on upeimmillaan silloin, kun se nostetaan vedestä ja aurinko paistaa kalan pintaan.

”Jos kalaa syventyy katsomaan silloin, kun se on vielä elossa, niin sen värimaailma on aivan uskomaton. Siinä on syvyyttä ja välkettä, ja yksittäisessä värissäkin saattaa olla useita eri sävyjä.”

”Niin kauan kuin veri virtaa kalassa, värit ovat eläviä ja syviä. Kun kala kuolee, värit sammuvat minuuteissa. Kalasta tulee samea ja yksiulotteinen”, Saari sanoo.

Mies tapaa asiakkaitaan harvoin kasvotusten. Konservoitavat kalat saapuvat Pihtiputaalle 90-prosenttisesti Matkahuollon kautta.

Saari viimeistelee yksityiskohtia kynäruiskulla kuhan nahkaan. Kala vaatii 15 maalausvaihetta, eikä lopputulos saisi näyttää maalatulta. Kuva: Pentti Vänskä

Uraan mahtuu monia koskettavia ja hauskoja hetkiä sekä unohtumattomia kalatarinoita.

Vuosia sitten kesäpäivänä Pihtiputaan Matkahuollon silloinen yrittäjä soitti Saarelle ja pyysi häntä tulemaan äkkiä paikalle.

Perillä Saari huomasi, että rakennuksen lastauslaiturilla on kolmesta pahvilaatikosta kyhätty rykelmä, jonka päästä törötti pyrstön pää. Laatikosta paljastui parimetrinen sillihai, joka asiakas oli lähettänyt konservoitavaksi.

”Olisi mielenkiintoista tietää, mitä bussikuskit ajattelivat kalasta. Se päätyi espoolaisen marketin kalatiskille”, Saari muistelee nauraen.

Vuosia sitten Saari konservoi 7-kiloisen hauen, jonka pikkutyttö oli saanut pilkillä. Kun iso kala ei mahtunut pilkkireiästä, reikä suurennettiin moottorisahalla, että hauki saatiin kiskottua ylös.

Yrittäjä muistelee huvittuneena myös helsinkiläismiehiä, jotka Lapista palatessaan toivat 13-kiloisen lohen konservoitavaksi.

”Miehet olivat hyvin iloisella päällä. Kaksi heistä oli kokeneita perhokalastajia, mutta kolmas ei ollut koskaan pitänyt onkivapaa kädessään. Kävi niin, että noviisi oli saanut heti ensi yrittämällä koko reissun ainoan ison kalan.”

Saari on täyttänyt myös nisäkkäitä susista ilveksiin. Erikoisimpiin tilaustöihin lukeutuvat käärmeistä tehty peruukki ja Martti Ahtisaaren valtiovieraille tarjoaman juhla-aterian koristekalat.

Saari tekee tilauksesta myös luontoaiheisia näyttelyjä. Viime vuonna hän teki Tampereen museokeskus Vapriikkiin aidonkokoisen gorillauroksen. Uhanalainen eläin valmistettiin kokonaan keinomateriaalista.

”Kliseisesti voi sanoa, että kaikki työt ovat vaikeita, mutta hyytelömäisen korvameduusan kohdalla puhutaan suurimmista haasteista”, Saari myhäilee.

Yhdeksän­metrinen valkohai on Jukka Saaren suurin työ tähän mennessä. Jättihai Se on esillä Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Kuvassa sitä kuljetetaan asemiinsa museossa. Kuva: Jukka Saari

Vuosikymmenen alussa valkohai alkoi kiehtoa Saarta. Saatuaan selville, että petokalojen kuningas voi kasvaa jopa kahdeksanmetriseksi, hän päätti tehdä sellaisen.

Valkohain tekeminen oli valtava urakka ja vaatii perusteellisen pohjatyön. Valmistamiseen kului rullakaupalla lasikuitua ja tuhat kiloa muovailumassaa, joka piti lämmittää paloittain mikroaaltouunissa. Osa työvaiheista piti tehdä ulkona, joten naapureillakin riitti ihmeteltävää.

Hai päätyi lopulta Helsingin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon Luomukseen. Rekkakuljetus ­Pihtiputaalta Helsinkiin nousi mediatapaukseksi maakunnassa.

Työ on kuitenkin Saarelle vain yksi osa elämää. ­Aikaa on riitettävä myös perheelle ja harrastuksille.

”Miksi tätä työtä teen? Siihen on löydyttävä järkevä vastaus. Työstä ei saa tulla liian tärkeää. Aina pitää olla ajatus, että elämässä on paljon muutakin.”

Saaren työhuoneen seinällä on hänen isänsä tekemiä maalauksia. Sekä isän että pojan töissä näkyy oma kädenjälki.

”Erona taidemaalaukseen on se, että konservointia säätelevät biologian raamit. En saa päästää luovuuttani valloilleen, koska lähtökohtana on se, että kalan täytyy näyttää oikealta.”

”Luonnon kunnioittaminen on yksi periaatteitani. Työni on onnistunut, jos pystyn korostamaan sitä, kuinka arvokas joku luontokappale on.”

• Ihan kuin oikea kala, se vaan ei ole elävä. Mutta onko se konservoitu vai ­rekonstruktio? Siinä on vissi ero.
• Kalan konservoinnissa käytetään ­kalan omaa nahkaa. Silloinkin kala täytyy maalata uudelleen, koska sen alkuperäiset värit häviävät.
• Konservoitu kala on kestävä muistoesine, mutta sen säilytyksessä on otettava huomioon lämpötila- ja kosteusvaihtelut.
• Konservoitujen kalojen hinnat vaihtelevat koosta riippuen noin 200 eurosta tuhansiin euroihin.
• Kalarekonstruktiossa alkuperäistä muistuttava kala muotoillaan ja maalataan painon, mittojen ja kuvien perusteella.
• Rekonstruktion tekoon kuuluu enemmän aikaa, joten ne ovat kalliimpia kuin konservoidut kalat. Esimerkiksi 20 kilon lohesta tehty rekonstruktio maksaa yli tuhat euroa.