”Pelasta Suomen metsät!”

”Uskoisitko, että Suomen metsät ovat uhanalaisia? Metsät, jotka ovat täynnä lumoavaa elämää ja hengittävää kauneutta.

Ne joiden huumaavan tuoksun tavoittaa jo pelkän ajatuksen voimalla.”

Eikö ollutkin runollista? Mutta viesti jatkuu:

”Sinä voit auttaa metsiä lähettämällä rahaa meille.”

Tuo on ”ylisuojelujärjestö” Greenpeacen ”varsin pyyteetön” rahankeruuilmoitus. Minä säälin heitä, sillä he ovat auttamattomasti myöhässä.

Tuo kerjuukirje olisi pitänyt kolahtaa sähköposteihimme 150–600 vuotta sitten, jolloin Suomen metsät olivat todella loppumassa. Kasvullisesta metsäalasta kolmasosa oli kaskettuna ja Savon - Karjalan seuduilla paikoin kolme neljännestä, eikä metsänhoitokäsitettä oltu edes keksitty. Lisäksi pitkälle 1900-luvulle jatkuneet määrämittahakkuut olivat hävittäneet isot ja vanhat puut.

Suomen metsämaan pinta-alasta on 12 prosenttia eli 2,7 miljoonaa hehtaaria suojelussa. Se on noin Belgian kokoinen alue.

Siitä huolimatta metsien lisäkasvu ja puumäärä ovat suuremmat kuin koskaan.

Täällä maaseudulla ollaan aina oltu sitä mieltä, että kohtuus kerjätessäkin. Ja nyt kuulemma hallitus romuttaa metsiensuojelun biotalouden nimissä.

Jos meillä yhteistä tahtoa ja varaa löytyy vielä laajamittaisiin valtion metsien suojeluihin, niin siitä vaan. Leipä pois metsureiden, yrittäjien ja paperimiesten pöydistä – kyllä ne herrat aina pärjää.

Vai olisiko nyt niin, että hallitus kuitenkin saattaisi tuntea hivenen vastuuta myös työpaikkojen suojelusta?

Pelolla, mutta kuitenkin haluaisin nähdä myös ne kyseisen suojelujärjestön ilmoittamat ”tehometsätalouden” raiskaamat metsiköt, jotka ovat siinä kunnossa, että hömötiaisellakaan ei ole enää kuusenoksaa, mihin istahtaa.