Artsin viimeinen oljenkorsi

Mauri Poikeljärvi haki Artsin pois Helsingin kaduilta. ”Söin itsekin vuosikausia roskiksesta, enkä ole tämän kummemmaksi tullut”, Poikeljärvi veistelee. 

Kannettava tietokone on Artsin tärkein henkireikä. Pieni radiokin olisi kiva. 

Helsinkiläinen Artsi, 49, joi ensimmäistä kertaa alkoholia kuusivuotiaana, salaa isänsä pullosta. Alkoholismi alkoi viedä miestä armeijan jälkeen. Viinakierrettä vauhditti 80-luvun lopulla avioero.

Jo vuosikymmenien ajan Artsi on asunut milloin ulkona, asuntoloissa tai vankilassa. Hänellä on vankka kokemus katuelämästä.

Vielä alkusyksyllä Artsi oli ahkera putkan pahnojen kuluttaja. Hän oli jopa kahdeksan kertaa juoppoputkassa yhden viikon aikana.

”Poliisit sanoivat, että mun kannattaisi kääntää posti selviämisasemalle. Hekin olivat huolissaan terveydestäni ja yrittivät auttaa hoitopaikan järjestämisessä”, Artsi kiittelee.

Poikeljärvi haki Artsin helsinkiläiseltä katkaisuasemalta lokakuussa ja kuljetti Syväpuroon. Tullessaan Artsi oli niin huonossa kunnossa, että käveleminen tuotti vaikeuksia. Hän oli viikkokausia syömättä, koska ruoka ei pysynyt sisällä.

”Aamuisin minun oli saatava puoli pulloa viinaa, jotta pääsin edes liikkeelle. Kaikki tuttavani olivat varmoja, että kuolen pian”, Artsi muistelee. Jos viinaa ei ollut, hän joi terveyskeskuksesta varastamaansa käsidesiä.

Artsin kunto kohenee päivä päivältä. Painoa on tullut lyhyessä ajassa kymmenen kiloa lisää.

Syväpuro saattaa olla Artsin viimeinen toivo selviytyä hengissä, sillä muut hoitomuodot ja laitokset on ”juotu pystyyn”. Helsingissä odottaisi tuttu ryyppyremmi, eikä terveys enää kestä juomista.

Artsi osallistuu innolla hoitokodin arkiaskareisiin. Hän toimii Syväpuron pyykki-, sauna- ja kanttiinivastaavana ja on ottanut hoidettavakseen myös talon kissat. Artsi nauttii vastuustaan ja haluaa olla luottamuksen arvoinen.

Syväpurossa Artsi asuu reilun kymmenen neliön huoneessa, jonka niukkaan kalustukseen kuuluvat sänky ja pöytä. ”Pieni radio ja sohva olisi kiva saada tänne”, Artsi tuumii.

Kannettava tietokone on tärkein henkireikä. Artsi chattaa, selaa Facebookia ja pelaa pienillä summilla raviveikkausta.

Tulevaisuudestaan Artsi ei uskalla vielä paljon puhua. Hän haluaisi jäädä Syväpuroon vuosiksi, koska maaseudulla viinahammasta ei kolota kuten kaupungissa. Poikeljärvi pitää Artsin selviämismahdollisuutta hyvänä, joskin suurimmat haasteet ovat vielä edessä.

”Kevät ja vappumarssi ovat kriittisintä aikaa. Kun meidän miehet lähtevät juhlimaan vappua, se kestää usein marraskuulle saakka”, Poikeljärvi tietää vuosikymmenien kokemuksesta.