Oletko sinäkin niitä, jotka valehtelevat hieronnassa? Kiltti asiakas kärsii hiljaa

Olen hieronnassa. Hieroja kysyy, onko asento mukava. Se ei ole.

Kaikista epämukavin asento maailmassa on maata hierontapöydällä mahallaan niin, että naama on siinä reiässä. Tuntuu, että silmät pullistuu päästä, otsaa painaa pehmusteista huolimatta ja nenä menee joko tukkoon tai alkaa vuotaa hallitsemattomasti.

”On”, vastaan kiltisti.

Mitä hän sille mahtaa, että minun pääni on reikään väärän muotoinen, ja joku räkähana nenässäni liian herkkä? Jos tässä pöydällä makaa kymmeniä ihmisiä viikoittain, niin en minä voi olla ainoa, joka ei tähän pysty.

Hieroja kehottaa sanomaan, jos hän hieroo liian voimakkaasti.

Olen purrut jo takahampaani yhteen, koska pitkät selkälihakset on pirun jumissa ja jokainen kosketus sattuu. Mutta en kai minä tässä ala hänen työtään kritisoimaan, varmasti kokenut ammattilainen tietää mitä tekee. Ja jos muutkin kestävät tämän, niin kyllä minäkin kestän.

Poninhännältä karanneet hiukset kutittavat kaulaa, ja mietin kehtaisinko nostaa käteni käsituelta ja raapia. Sehän vaikuttaisi siltä, että minä tässä touhuan ihan omiani, vaikka pitäisi keskittyä nauttimaan hieronnasta.

Ja sitten hieroja miettii, että mahtaako minua kutittaa muualtakin kuin kaulasta. Hänelle voi tulla ikävä olo siitä, että minulla on selvästi epämukavaa, vaikka hän tekee kaikkensa, että minulla olisi kaikki hyvin.

Luotan siihen, että kutina menee ohi, puren hampaat entistä tiiviimmin yhteen ja yritän siitä huolimatta saada hengitettyä suun kautta, koska nenä on umpitukossa.

Välillä yritän rentouttaa leukojani hieman aloittaakseni keveän small talkin. Uskoisin, että näin pitää toimia, jotta hierojalle ei tule kiusaantunut olo hiljaisuudesta.

Tunnistatko itsesi? Kiltti tyttö, tai poika, ei osaa ajatella itseään silloinkaan, kun menee toisen ihmisen palveltavaksi.

Hän ajattelee sitä toista. Hän haluaa, että asiakaspalvelijalla on kaikki hyvin, vaikka se sitten aiheuttaisi itselle epämukavuutta. Mistään ei oikein kehtaisi sanoa, edes kysyttäessä, koska ei halua olla hankala ja vaivaksi. Pelottaa, että toinen ottaa palautteen kritiikkinä, ja hänelle tulee paha mieli.

Tämä on kaikki täysin järjenvastaista. Miksi hieroja haluaisi satuttaa minua, kun voisi sen sijaan pyynnöstäni hieroa kevyemmin?

Kun teen itse energiahoitoa asiakkaille, kysyn heiltä monen monta kertaa, onko asento mukava ja kaikki hyvin. En loukkaannu siitä, jos asiakas kertoo epämukavuudesta. Päinvastoin minusta olisi kamalaa ajatella, että asiakas makaa hoitopöydälläni toinen käsi tunnottomaksi puutuneena ja selkä särkien uskaltamatta sanoa siitä mitään.

En tiedä miksi kuitenkin ajattelen, että minun kutiseva niskani hierojan vastaanotolla on jonkinlainen hyökkäys hierojaa kohtaan, ja minun pitää pysytellä vaiti.

Onneksi ikä vapauttaa tällaista ikuista miellyttäjääkin hieman. Silti en edelleenkään voi kuvitellakaan, että palauttaisin ravintolassa annoksen, vaikka se olisi kauttaaltaan raaka tai karrelle palanut.

”Mites täällä ruoka maistuu”, tarjoilija kysyy. ”Kiitos, oikein hyvin.” Jos joku pöytäkunnastani reklamoi omasta annoksestaan, pidätän hengitystäni, katselen muualle ja vastustan tarvettani mennä pöydän alle piiloon.

Pystyn nykyään helposti pitämään puoleni, jos minulle myydään selvästi huijausmielessä jotain, mikä ei sitten olekaan sitä, mitä luvattiin. Tai jos joku asia ei toistuvista yrityksistäni huolimatta lähde onnistumaan, koska asiakaspalvelija on välinpitämätön tai ylimielinen.

Mutta jos toinen ihminen vilpittömästi tekee parhaansa, minä miellytän häntä loppuun saakka. En halua olla hankala.

Tiedän, että kaltaisiani on paljon, koska en ole edes ystäväpiirissäni ainoa. Haluan toivottaa kaikille kanssasisarille ja -veljille paljon voimia epämukaviin asiakaspalvelutilanteisiin.

Lisäksi haluan onnitella kaikkia, jotka eivät ymmärrä lainkaan, mistä puhun. Antakaa te palautetta meidän muidenkin puolesta.

Vain palautteen kautta ihmiset voivat kehittyä omassa tekemisessään, joten te olette niitä, joiden avulla tämä maailma menee eteenpäin.