Lukijalta: Ympäristöjärjestöt edellyttävät metsien käytössä rehellisyyttä ja vastuullisuutta

Maaseudun tulevaisuus katsoi pääkirjoituksessaan (11.8.), että ympäristöjärjestöjen tekemät metsien kartoitukset ovat haitallisia, ja ne johtavat harmaaseen suojeluun.

Suomen talousmetsien omistajat ja puukaupan osalliset ovat valtaosin sitoutuneet metsien käytön kestävyyttä määritteleviin, vapaaehtoisiin sertifikaatteihin. Sertifikaatteihin sitoutuneet toimijat saavat lisätä tuotteisiinsa sertifikaattimerkinnän, joka kertoo ostajalle tiettyjen kestävyyden kriteereiden noudattamisesta.

Yli 80 prosenttia talousmetsistä, muun muassa kaikki Metsähallituksen hallinnoimat valtion metsät, kuuluvat PEFC-sertifikaattiin.

Osa maanomistajista, huomattava osa sahateollisuudesta ja kaikki suuret suomalaiset metsäteollisuusyhtiöt ovat sitoutuneet luonnon kannalta tutkitusti parempaan FSC-sertifikaattiin. Se edellyttää muun muassa korkeiden suojeluarvojen metsien säästämistä. Kyse ei siis ole maan hallituksen vanhan metsän kriteereistä tai muista poliittisesti päätetyistä määritelmistä. FSC:n hallinnoinnissa ovat edustettuina sekä metsäyhtiöt että ympäristöjärjestöt.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace ovat havainneet puutteita sertifikaattien noudattamisessa. Kun ulkopuolista asiantuntevaa ja kattavaa valvontaa ei ole, on paikoin päädytty hakkuisiin ja puukauppaan, jota markkinoidaan sertifikaattien mukaisena, vaikka todellisuudessa kriteerejä ei kaikilta osin ole aina noudatettu.

Koska FSC-sertifikaatin mukaisia korkean suojeluarvon alueita ei ole kattavasti kartoitettu, metsäyhtiöt ovat toistuvasti päätyneet hankkimaan niiltä puuta FSC-sertifikaatin vastaisesti. Siksi ympäristöjärjestöt ovat ryhtyneet kartoittamaan korkean suojeluarvon alueita ja tarkkailemaan niiden puukauppoja.

Järjestöt ovat myös kannelleet rikkeistä FSC-sertifikaatin noudattamisessa. Suomalaiselta metsätaloudelta odotetaan kestävyyttä ja aivan minimissään vapaaehtoisten sertifikaattikriteereiden noudattamista. Se on alan tärkeimpiä markkinoinnin ja menestyksen edellytyksiä.

Vastaavasti suurimpia riskejä on, mikäli luvatut asiat eivät pidä paikkaansa.

Jotta suojelunarvoisia metsiä ei päätyisi hakkuisiin, olisi kustannustehokasta ja kohtuullista, että valtio tarjoaisi näiden alueiden omistajille mahdollisuuden maanvaihtoon. Valtio suojelisi arvometsät ja muut maanomistajat saisivat vaihdossa edelleen talouskäyttöön sopivia metsäalueita valtiolta. Tätä ympäristöjärjestöt kannattavat lämpimästi.

Hanna Halmeenpää

puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Juha Aromaa

apulaismaajohtaja, Greenpeace Suomi