Ilmaisella Interrail-lipulla kaikkiin ytimiin?

Kaksi vuotta sitten juhannuksena britit päättivät kansanäänestyksessään erota Euroopan unionista. Heinäsirkat eivät ole vieläkään hyökänneet, mutta kieltämättä prosessi ei ole ollut mikään yksinkertainen harjoitus.

Sen lisäksi, että Suomi menettää Britannian EU-eron myötä samanmielisen kumppanin, koko EU menettää ison nettomaksajan. Budjettiin tulee iso lovi. Toisaalta britit ovat olleet suuri maataloustukien saaja, joten myös menot vähenevät.

Suomen linja on selvä. Pienempi EU, pienempi budjetti. Tätä komissio ei ole vielä sisäistänyt, sillä se on esittänyt kokonaistasoon merkittävää lisäystä. Maataloutta sen sijaan on esitetty leikattavaksi.

EU:n maataloustukijärjestelmää on uudistettu koko sen olemassaolon ajan. Tavoitteena on aina ollut yksinkertaistaminen. Enpä usko, että kukaan asiaa tunteva tai ei-tunteva pystyy kuvailemaan EU-maatalouspolitiikkaa tuolla sanalla. Yksinkertaisuus on kaukana niistä kymmenistä lippulapuista, joita viljelijät tukia saadakseen täyttelevät. Yksinkertaisuus on kaukana siitä, että kriteeristö muuttuu ja oman tilan koko ja ominaisuudet ovat jatkuvan syynin alla. Muutoksia pitäisi olla koko ajan tekemässä. Yksinkertaistaminen ei sovi samaan lauseeseen EU:n kanssa.

Siksi nyt tehtävässä maataloustukien remontissa on tarkasteltava myös kansallisen tuen lisäämistä. Se olisi yksinkertaistamista. Siniset ovat valmiita tähän. Jos tarvitsemme siihen EU:n luvan, niin vaaditaan sitä. Ollaan kerrankin vähän ärhäkkäämpiä.

Myös EU-tukien maksatus tarvitsee kansallista koordinaatiota. Brysselin byrokraatit eivät tiedä suomalaisen maatalouden haasteista tai erityispiirteistä. Suomessa on unionin nuorimpia viljelijöitä. He innovoivat. Tekevät uutta. Sitä meidän pitää tukea. Samaan aikaan pitää ottaa huomioon koko Suomen asuttuna pitäminen ja arvokkaan maalaismaiseman ylläpitäminen. Maksetaan vähemmän EU:lle ja enemmän suoraan Suomeen.

Tällä hetkellä EU-tuet ovat tehottomia, jakautuvat epäoikeudenmukaisesti, eivät tuota toivottuja ympäristövaikutuksia ja byrokratia on monimutkaista. Kuka hyötyy?!

Lisäksi kun maksamme EU:lle euron, saamme siitä vain pienen osan Suomeen takaisin.

Nyt komissio esittää tukien leikkausta. Samaan aikaan muuta budjettia paisutetaan. Lisäyksiä ehdotetaan kohteisiin, joiden tarkoitusperiä ei ole vielä edes määritelty. Pulitamme pian vielä enemmän ja saamme entistä vähemmän takaisin. Suunta on kestämätön. Sinä maksat.

En kannata EU-budjetin kasvattamista, mutta maatalous ei ole oikea supistamisen kohde. Varsinkin kun samaan aikaan EU:lla tuntuu olevan varaa jakaa ilmaisia interrail-lippuja nuorille. Kyllä maailma avartaa, mutta oman lipun saisi kyllä jokainen kesätyörahoillaan hommata.

Joko unioni on alkanut lahjomaan nuorisoamme? Ilmaisella interrail-lipulla kaikkiin ytimiin? Ei, mieluummin huokeasti itse maksaen näkemään maailmaa.

Huoli EU-tukien kansallistamisessa tuntuu olevan se, että kaikki hallitukset Suomessa eivät yhtälailla olisi valmiita tukemaan maataloutta ja kohdistamaan siihen varoja omasta budjetistamme. Ennakoitavuus kärsisi tässäkin mallissa. Huoli on ehkä aiheellinen.

Mutta mikä parasta, siihen voi jokainen itse vaikuttaa. Esimerkiksi Vihreät hämäävät vain värillään. Jos et halua, että maatalous Suomessa hiljalleen ajetaan alas, ei kannata antaa ääntänsä näille cityliberaaleille.

Seuraavissa vaaleissa on aika puhua muustakin kuin sotesta. Maatalouden kannattavuuden ja suomalaisen puhtaan ruoan turvaaminen ovat ratkaisevan tärkeitä teemoja.