Kuunteleminen on hyvää ensiapua
27.3.201702:00
Viime viikolla sain haastateltavakseni henkilön, jonka elämäntarina pysäytti.
Sukutilasta luopunut ja siitä tuskin vieläkään toipunut Risto Niemelä ( MT 24.3.) jää mieleen rohkeudestaan.
Rohkeus tulla musertavan asian kanssa julkisuuteen saattaa auttaa vastaavassa tilanteessa kamppailevia ihmisiä.
Niemelä viljeli 1600-luvulta suvun hallussa ollutta maatilaa. 1990-luvun laman jälkimainingeissa kannattavuus heikkeni ja viljelijä uupui.
Kutsumusammatti ajoi ahdinkoon ja luopumisen tuska syöksykierteeseen, joka oli lopulta viedä miehen hengen.
Miten hänen elämänsä olisi edennyt, jos hän olisi osannut pyytää apua ajoissa? Tai jos hänelle olisi tarjottu apua, kun tilanne näytti huonolta?
Maallikkona on vaikea sanoa, minkälainen apu ja missä vaiheessa annettuna se kenellekin tehoaa.
Maaseudun Tulevaisuuden toimittajana olen istunut lukuisissa pirttipöydissä kuuntelemassa viljelijöiden mietteitä heidän työstään ja elämästään. Valitettavan usein kertojan mieltä painaa moni asia.
En yleensä osaa sanoa mitään tähdellistä kommentoidakseni tai auttaakseni. Eikä se ole minun tehtävänikään. Monesti tuntuu, että viljelijän oloa helpottaa jo se, että joku kuuntelee.
Löytyykö jokaiseen pirttipöytään kuuntelijaa, jolle viljelijä saisi purkaa huoliaan? Läheisiin kannattaa tukeutua, jos sellaisia vain on.
Maatalousyrittäjät tekevät töitä usein pariskuntana. Kun työ koettelee, voi parisuhdekin rakoilla.
Palveluksen pyytäminen voi muuttua hiljalleen käskyttämiseksi ja palautteen antaminen syyttelyksi. Hiljainen ymmärrys voi muuttua painostavaksi mykkäkouluksi. Hellyys voi unohtua, jos maailma potkii.
Uskon, että ammattiavusta on hyötyä monessa elämän kriisitilanteessa. Kuitenkin monen ongelman paisumisen voisi ehkäistä puhumalla asioista heti kun ne alkavat kaihertaa.
Mielenterveysseura järjestää mielenterveyden ensiapukursseja, Helsingin Sanomat uutisoi keskiviikkona.
Moni osaa kääntää tajuttoman kylkiasentoon ja tehdä painesiteen, mutta miten pitäisi tyrehdyttää ahdistuksen ensioireet?
Mielenterveysseura suosittaa lähestymään rohkeasti ihmistä, josta on huolissaan. Oletusten sijaan kannattaa kysyä, miltä hänestä tuntuu ja miten kauan tuntemuksia on ollut.
Vaikeuksistaan kertova ei välttämättä kaipaa sääliä eikä ohjeita, miten ongelmat kannattaisi ratkaista.
Hyvä kuuntelija pitää korvat höröllä ja suun supussa. Myötätuntoinen kuuntelu on tärkeämpää kuin neuvojen antaminen.
Mielenterveyden ensiapukoulutuksiin osallistui viime vuonna lähes kolmetuhatta suomalaista ja seura haluaa kouluttaa kymmeniä tuhansia lisää. Kursseilla oppii paitsi auttamaan muita myös hoitamaan omaa mielenterveyttään.
Viljelijöiden jaksaminen on esillä lähes jokaisessa maatalousaiheisessa seminaarissa. Hyvä niin.
Minusta on hienoa, että muutaman vuoden aikana raavaat miehetkin ovat alkaneet puhua tuntemuksistaan. Kun ahdistuksen ja uupumuksen tunteita ei häpeillä ja hyssytellä, avun hakemisen kynnys madaltuu.
Arvostan suuresti Niemelää, että hän jakoi tarinansa. Kun uupumuksen kokenut viisikymppinen mies kehottaa hakemaan apua, olen varma, että sanoma tehoaa paremmin kuin jos kehottajana on kolmekymppinen toimittajanainen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
