WWF turvaa metsäluontoa

Kyösti Partanen vääristeli Itä-Suomen yliopistossa pitämäni luennon viestiä mielipidekirjoituksessaan (MT 28.12.).

En sanonut, että WWF esittää kieltoa avohakkuille, kesäaikaisille hakkuille tai muille maanmuokkausmenetelmille kuin ekoäkeelle. Sanoin, että niitä tulee välttää ja suosittelin ekologisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.

Avohakkuita tehdään vuosittain pitkälti yli 100 000 hehtaaria. Niiden keskikoko on alle kaksi hehtaaria, mutta yhä tehdään myös yli kymmenen hehtaarin kokoisia aukkoja.

Avohakkuut heikentävät metsäluonnon moni­muotoisuutta metsänkäsittely­tavoista eniten. Siksi niitä tulee välttää ja aukkokokoa pienentää.

Metsän kasvattaminen eri-ikäisrakenteisena ja käsittely poimintahakkuin tarjoavatkin tähän hyviä vaihtoehtoja.

Kesäaikaiset hakkuut ovat ongelmallisia sekä lintujen pesin­nän että maasto­vaurioiden näkökulmasta. Kesäaikaisia hakkuita tulisikin välttää etenkin lehdoissa, korvissa, rantametsissä ja lehtipuu­valtaisissa metsissä.

Voimakas maanmuokkaus taas aiheuttaa monia haittoja, kuten hiilen vapautumista maaperästä, lahopuun hävikkiä ja kasvillisuuden muuttumista.

Sanoin luennollani, että maan muokkaamisessa tulee suosia keveimpiä mahdollisia menetelmiä, kuten kääntömätästystä tai ekoäestystä.

Partanen väittää virheellisesti, että puolet soiden ennallistamisesta olisi epä­onnistunut ja että se olisi kallista veronmaksajille. Soiden ennallistaminen on kustannustehokas kertaluontoinen toimenpide, jolla pyritään palauttamaan suon luontainen vesitalous.

Palautuminen kohti luonnontilaa on hidas prosessi. Se onnistuu, elleivät padot vuoda. Monilla kohteilla ennal­listaminen ei maksa veronmaksajille mitään, sillä suolta kaa­detun puun myynnillä katetaan aiheutuneet kustannukset.

Palautuvan lajistollisen monimuotoisuuden lisäksi soiden ennallistaminen tuo mukanaan monia yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten tulvasuojelun parantumista sekä ravinne- ja kiintoaine­huuhtoumien vähentymistä.