Lukijalta: Itämeren suojelu on puolitotuuksien varassa − syntipukkina maatalous

Itämeren sinilevätilanteen syyt ovat meren sisäkuormituksissa, joka johtuu happirikkaiden suolapulssien vähenemisestä, toteaa kirjoittaja.  Kuva: Kari Salonen

1980- luvulta asti Itämeriviestinnässä on ruokittu mielikuvaa, että rehevöityminen ja erityisesti sinileväesiintyminen merellä johtuu maatalouden fosforipäästöistä. Tämä puolitotuus, ellei täysin valhe on juurrutettu suomalaisten tajuntaan. Martti K. Lappalaisen väitöskirja ”Itämeren uudistettu diagnoosi ja paradigma” vuodelta 2018 paljastaa, kuinka hataralla ja tieteellisyyttä vähättelevällä pohjalla Itämeriviestintä on ollut vuosikymmenet.

Konsensusvaltapiirin ryhmäajattelun heikkous paljastuu siinä, että Itämeri rehevöityy edelleen, vaikka fosforikuormitusta on vähennetty 80 % tavoitteesta. Vähentyminen on saatu aikaan valtaosin metsäteollisuuden ja kaupunkien sekä kuntien rakennettua 1970 luvulla jätevedenpuhdistamot. Fosforipäästöjen merkittävä väheneminen ei ole kuitenkaan vaikuttanut kesäisten sinileväkukintojen vähenemiseen.

Itämeren suomalainen suojeluinstituutio ei kuitenkaan ole muuttanut viestiä, vaikka heidän aikaisempi sanoma osoittautui lähinnä poliittiseksi mielipiteeksi. Lappalainen paljastaa väitöskirjassaan, mistä kesäiset, runsaat sinileväkukinnot todella johtuvat. Suomen peltojen fosforipäästöillä ei ole mitään merkitystä. Suomessa käytetty amerikkalainen ICECREAM-mallinnos antaa valheellisesti moninkertaiset fosforipäästömäärät verrattuna tieteellisesti pelloista mitattuihin määriin (Aalto yliopisto Saga Sundholm & SYKE 2008- 2011 Siuntio). Viestinnässä on helppo vedota malleihin.

Mistä sinileväkukinnot merellä sitten johtuvat. Lappalaisen mukaan sinilevärehevyyttä ylläpitää syvävesiin happea Pohjanmereltä tuovien suolavesipulssien toistuvuuden romahtaminen. Syvänteiden hapettomassa tilassa sedimenttien fosfori vapautuu pintakerroksiin sinilevien käyttöön.

Sinilevä on kiusannut Itämerta vuosituhansia. Kun suomalainen maatalous eli kaskikulttuurin aikaa, sinileväbakteeri jylläsi jo merellä. Esimerkiksi vuodelta 1884 Pouchet & de Guerne ovat kirjanneet. ” Levä-kasvillisuus peitti koko altaan, se ulottui Gotlannista Preussiin ja Suomenlahden suulle. Levä värjäsi Itämeren ja sen rannikon vedet oliivinvihreäksi. ”

Siis syyt ovat meren sisäkuormituksissa, joka johtuu happirikkaiden suolapulssien vähenemisestä. Martti Lappalainen kiteyttää väitöskirjassaan, ”Luonto dominoi Itämeren tilaa, ei ihminen”. Ravinnepäästöt on toki hyvä saada minimiin.

Jukka Tuori

agronomi, MMM

Huittinen