Ruma, kallis ja meluisa

Metsäliitto aikoo rakentaa Suomeen uuden sellutehtaan, jota kutsutaan biotuotetehtaaksi. Jopa vihreät hehkuttavat sitä kansantaloudelle erinomaisena tekona eikä ympäristöllekään niin pahana.

Paljon on muuttunut takavuosista, jolloin metsien hakkuut ja metsäteollisuus olivat varsinainen kauhistus ympäristöväen mielestä. Saastaisten sellutehtaiden ja lievestuorelampien ajat ovat kuitenkin jääneet kauas taakse.

Nykyisin sellutehtaalta tuleva vesi on puhtaampaa kuin sinne menevä.

Puuta tehtaalla käytetään lujasti, mutta sitähän meillä riittää. Metsät kasvavat reilusti yli sata miljoonaa kuutiota, kestävä käyttömahdollisuus on 80 miljoonaa ja teollisuus sahaa, kuiduttaa ja polttaa 60 miljoonaa.

Suomi tuo vuosittain 8–9 miljardilla eurolla energiaa. Sellutehtaalla ei tarvita kivihiiltä eikä venäläistä kaasua, josta ollaan noin sadan prosentin riippuvuuskoukussa.

Sen sijaan sellutehdas tuottaa uusiutuvaa energiaa sadan megawatin teholla ympäri vuorokauden. Tehtaan vuodessa käyttämä 6,5 miljoonaa kuutiota puuta päätyy lopulta energiaksi.

Suomi on puoliksi venäläisen energian varassa. Siihen nähden vihreiden suunnitelma rajoittaa kivihiilivoimaloiden päästökattoja enintään kaasutasolle kuulostaa päättömältä. Kivihiiltä saa sentään ympäri maailmaa, kaasu tulee Venäjältä. Eikä kaasu hirmuisen paljon hiilestä parane, fossiilisia molemmat.

Vihreät ovat vieneet läpi muitakin Suomea haittaavia hankkeita. Rikkidirektiivin ohella pahinta on turveviha. Sen vuoksi hallitus korotti turveveroa. Ja lopputulos on, että Suomi on joutunut lisäämään kivihiilen tuontia.

Ensi vuodelle päätetystä pienehköstä turveveron korotuksesta hallitus ymmärsi jo luopua. Nyt hallituksella olisi uusien ministerien johdolla hyvä tilaisuus luopua aiemmin tehdystä suuresta korotuksesta ja palauttaa entinen polttoaineverotus.

Fossiilisten tuontia saadaan sillä tavalla edes vähän niistettyä samalla kun hakkeen ja turpeen osuus kasvaa.

Yhden sellutehtaan jatkuva sadan megan energiantuotanto on huikea määrä verrattuna vihreiden suosikkiin, tuulivoimaan.

100–150 metrin napakorkeuteen rakennettavia terästorneja tarvitaan sata kappaletta, että tuulisena päivänä saadaan saman verran energiaa kuin sellutehtaalta irtoaa. Tyynenä päivänä ei tuhatkaan tuulimyllyä riitä.

Tuulimyllyjen tehokas tuotantoaika ei ole kovin kummoinen. Vuodessa on 8 760 tuntia. Jos mylly pyörii Suomessa 3 000 tuntia, niin hyvä on. Sellutehtaan ja ydinvoiman tuotantoajasta se jää alle puoleen.

Tuulimyllyrykelmiä on keksitty nimittää tuulipuistoiksi. Siinä vihreän hallinnon tavoite on ekologisen kuvan tuottaminen vierekkäin pystytetyistä teräs- tai betonirumiluksista. Kyllähän puisto kuulostaa paljon kauniimmalta kuin keskittymä tai ryväs.

Kalleuden ja rumuuden lisäksi tuulimylly meluaa. Lähistöllä asuvat kertovat matalan taajuuden tunkevan läpi seinien luihin ja ytimiin asti.

Sellutehdas ei tukea juuri tarvitse. Kannattavuus riippuu sellun hinnasta. Jos se pysyy korkealla, ei ongelmia ole. Sen sijaan tuulisähköä tuetaan sitäkin enemmän.

Valtio on luvannut tuulisähköstä syöttötariffina 105 euroa megawattitunnilta. Kun markkinoilta tuulifirma saa 40 euroa, tukea heitetään tuuleen 65 euroa megawattitunnilta.

Samaan aikaan maassa kasvaa huimat määrät käyttökelpoista puuenergiaa, joka jää metsiin lahoamaan. Ja lahotessaan tuottaa saman määrän hiilidioksidia kuin energiaksi poltettaessa.

Kalliiden teräshökötysten tuki ja hiilen tuontirahat tulisi vaihtaa vaikka maaseudun yhä surkeampaan kuntoon menevien teiden rahoitukseen, joka parantaisi biotuoteteollisuuden (ent. metsäteollisuuden) menestystä.

Jos metsä- ja puuteollisuus Suomelle luontaisena elinkeinona pystyy rakentamaan edelleen uusia sellu- ja muita biotehtaita, niin hyvin menee

Sillä aikaa odotetaan tekniikkaa, jolla aurinkoenergia saadaan tehokkaasti käyttöön. Aurinkohan on ydinvoimala, joka pyörittää koko maapallon elämää.