Poronlihan suoramyynnin kieltäminen veisi tulot kaupalle ja vallan hallinnolle

EU valmistelee asetusta, joka kieltäisi poronlihan ja poronkuivalihan suoramyynnin. Asetusluonnos kumoaisi kansallisen poikkeuksen, joka sallii suoramyynnin ilman lihantarkastusta Suomessa poronhoitoalueella.

Mepit Paavo Väyrynen ja Liisa Jaakonsaari ovat jättäneet asiasta kirjallisen kysymyksen EU-komissiolle.

Väyrynen korostaa kysymyksessään suoramyynnin tärkeyttä poroelinkeinolle ja huomauttaa, että se ei ole aiheuttanut mitään ongelmia tähän asti.

Jaakonsaari painottaa suoramyynnin tukevan vapaata hintakilpailua ja sen taloudellista merkitystä paikalliselle väestölle harvaan asutulla poronhoitoalueella.

2000-luvun alussa suurin poronlihanostaja Rovaniemellä tarjosi poronruhokilosta 4,20 euroa.

Nyt reilun kymmenen vuoden perästä poron roppihinta on ylittänyt 9 euron rajan, puhumattakaan lihakilon hinnasta, joka saadaan suoraan kuluttajalta ilman kauppiasta välissä.

Toteutuessaan suoramyyntikielto toisi taas kauppiaan markkinat, joita Eviran virkamiehet kuuliaisesti valvoisivat.

Ongelma alkutuottajan kannalta on se, että kaupan keskittyminen suurostajille painaa tuottajahinnan maaorjan tasolle. Eli suurilla tuotantokustannuksilla tuotettu huippulaadukas tuote pitäisi antaa lähes ilmaiseksi kauppiaalle.

Porossa kysymyksessä on laajoilla luonnonlaitumilla kasvatettu ja hoidettu superfood. Samalla pääoman kierrättäminen laillisissa veroparatiiseissa takaa sen, että vain noin puolet euroista kiertää kansallisessa verotuksessa.

Näin syvennetään Suomen talousahdinkoa. Tätä kaikkea valvovat meidän omat virkamiehemme ruokaturvallisuuden ja kontaminaatiovaaran nimissä. Ja sen takia, että sitä on helppo valvoa.

On varmasti vaikeampaa puuttua esimerkiksi broilerin tuotantoon Thaimaassa ja Myanmarilaisten siirtolaisten työolosuhteisiin niissä laitoksissa. Vaikeaa on seurata geenimanipulaatiota harjoittavien yhtiöiden tulojen kasautumista ja tuotteiden leviämistä myös kotimaahamme.

Vaikea on tutkia lääkeainepitoisuuksia norjalaisesta lohesta ja sitä, onko se sittenkin tuotettu väljemmän valvonnan alla saman yhtiön omistamilla Chilen laitoksilla.

Meitä suomalaisia alkutuottajia; poromiehiä, kalastajia ja maanviljelijöitä on helppo valvoa, koska olemme lainkuuliaisia ja lähellä.

EU:n myötä on korostunut virkamieskunta, joka on syntynyt, kasvanut ja luonut maailmankuvansa ympäristössä jossa, esimerkiksi ulosteet huuhdellaan puhtaalla juomavedellä. Samaan aikaan maan hallitus korostaa säästämistä ja näin pelottelee valtion työntekijät äärimmäiseen tehokkuuteen tulos tai ulos-periaatteella.

Me alkutuottajat olemme tekemisissä oikeastaan ainoan todellisen valuutan – ruuan – kanssa.

Ihmettelenkin kuinka kauan meillä on varaa valita päättäjiä, jotka vaativat meitä antamaan sen ilmaiseksi pois vain promilleluokan taloudelliseksi hyödyksi?