Metsistä löytyy lihaa, joka oikein pakattuna kelpaisi suurkaupunkien luolaihmisille
Mehtä se on suomalaisen elämän amma-äiti ja elannon syvin alkulähde.10.2.202008:00
Arvon epähelsinkiläiset. Ylpeänä raportoin teille Isolta Kirkolta, että uusien kauppakeskuksiemme paremmin varustelluilla herkkuosastoilla myydään nykyään paleobokseja.
Jebulis, kuulitte ihan oikein, paleobokseja. Siis viivakoodimuoviin pakattuja ja kertakäyttöaterimilla varustettuja valmisaterioita, joissa on samoja aineksia, joita metsästäjä-keräilijäkulttuurissa eläneet esi-isämme oletettavasti söivät tuhansia vuosia sitten, eli luomulihaa, kalaa, mereneläviä, munia, vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä.
Vallankumouksellista, eikö olekin? Ja eri kätevä sellaiselle kiireelliselle metsästäjä-keräilijälle, joka juoksee ruokatunnillaan juoksumatolla puolimaratonin asioiden internetissä ennen kuin palaa ergonomisen sähkötyöpöytänsä ääreen koeponnistamaan somestrategiaa uudelle asiakassegmentille.
Kaipa se maailma oli paljon parempi paikka silloin, kun oltiin vielä metsästäjiä-keräilijöitä ja vaellettiin klaanina apajalta toisille ilman pysyvää asutusta ja erikoistuneita ammatteja. Luurankolöytöjen mukaan muinaisten ihmisten keskipituus laski 15 senttimetriä, kun he siirtyivät metsästäjä-keräilijöiden elämäntavasta maanviljelyyn, alkoivat vaihtelevan hyötyliikunnan sijasta tehdä yksitoikkoista, raskasta työtä ja vaihtoivat monipuolisesta ravinnosta jokapäiväiseen peruskauraan.
Ilman ahtaasti kiinni toistensa tukassa eläviä ihmismassoja kulkutaudit eivät vaivanneet, ilman suuria vilja- tai muita varastoja ei tarvittu sotilaita niitä ryöstämään tai puolustamaan. Tutkijoiden mukaan metsästäjä-keräilijä joutui henkensä pitimiksi tekemään työtä korkeintaan kolmea päivää viikossa. Moisiin saavutuksiin eivät sosiaalidemokratia ja robotiikka pysty edes yhdessä.
Mutta mitenköhän paleoboksi-startup mahtaa menestyä Kehä kolmosen ulkopuolella, Suomen tarunomaisella maaseudulla? Siellähän ollaan niin lähellä luontoa ja eletään vielä niin sen armoilla, ettei ymmärrystä välttämättä riitä tällaiselle urbaanihömpötykselle. Siellä ollaan itse vielä siinä määrin metsästäjiä-keräilijöitä, että osataan syödä lihaa, kalaa ja marjoja ihan ilman muodikkaita ravitsemustieteellisiä hypetyksiä ja bokseja.
Metsän juurtuminen syvälle suomalais-ugrilaiseen ajatusrihmastoon paljastuu heti kielestä: metsä-sanasta on kehittynyt verbi metsästää, jolla tarkoitetaan minkä tahansa eläinkunnan edustajan tappamista asein, ansoin tai paljain käsin. Elannon saannille vedestä, kuten ravustukselle ja kalastukselle, ei keksitty kattavaa käsitettä kuten vaikkapa järvestää tai merestää. Lähdetäänkö merestysretkelle? Eikun mehtä se on suomalaisen elämän amma-äiti ja elannon syvin alkulähde, vedet jäävät toiseksi, tuhansista järvistä huolimatta.
Lupatilaston mukaan noin joka kahdeksastoista suomalainen metsästää, ja täältä löytyy 32 ampuma-asetta sataa asukasta kohti. Nämä luvut eivät sisällä salametsästystä, laittomia aseita eivätkä teräaseita, joista ei pidetä tilastoa.
Kuten ei myöskään siitä, kuinka paljon Suomessa on asukasta kohden kirveitä, kairoja ja katiskoja tai miltä Suomen marjanpoimuritiheys mahtaa näyttää EU-vertailussa.
Paleoruokavalio perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen elimistö on muuttunut vuosituhansien saatossa vain hyvin vähän. Myös suomalaisten elintavat ovat muuttuneet vain vähän – sienestys, marjastus, metsästys, kalastus, sorsastus, suunnistus ja saappaanheitto – meillä monelle tontin takareuna on edelleen hirvimetsän alku.
Metsän antimia pitäisi vain hyödyntää tehokkaammin. Lihan syönnistä on tullut nykymaailmassa paha juttu. Mistä löytyy sellaista lihaa, jota kunnon paleohipsteri voi vielä hyvällä omatunnolla syödä? Onko meillä Euroopassa vielä syötäviä eläimiä, joita ei pidetä ahtaissa keskitysleirihäkeissä, joita ei pumpata täyteen antibiootteja ja muita lääkkeitä ja joita ei ruokita halvalla teollisuusrehulla?
Onhan meillä. Niitä kutsutaan jäniksiksi, poroiksi, peuroiksi ja hirviksi. Pakatkaa ne ihmeessä muoviin ja myykää kalliisti suurkaupunkien luolaihmisille.
Kirjoittaja on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
