Koulukriisin ratkaiseminen vaatii väärien päätösten tunnustamista ja niiden perumista
Koulun kriisille on monia syitä, ja kirjoittaa valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.). Hänen mukaansa ongelmana on se, etteivät oleelliset tahot edelleenkään myönnä aktiivisin päätöksin tehtyjä virheitä. Vaatimustason laskun ohella ongelmia ovat ”koulutyön yleinen vapaamielistyminen ja rajojen puute”.
Laskutaitoja harjoittelemassa. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko SirkiäKoulu on yksi tärkeimmistä maan tulevaisuutta, kansakuntamme elinvoimaa ja hyvinvointia koskevista asioista. Koulu ei vaikuta vain lapsiin, eikä se saisi kiinnostaa vain lasten vanhempia.
Miten suomalaiset lapset ja nuoret oppivat, mitä he osaavat, pystyvätkö he jatko-opiskelemaan ja tekemään työtä, miten he hallitsevat kansalaisuustaidot – näiden kysymysten vastaukset määrittävät oleellisesti yhteiskuntaa ja sen suuntaa.
Niistä riippuu, onko Suomessa osaamista ja kansainvälistä kilpailukykyä vai ei. Toisaalta löytyykö kaikille oma paikka elämässä vai syrjäyttääkö jo koulu osan lapsista ja nuorista?
Oppimistulosten laskun ja osaamisen alasajon syitä on useita. Tärkein on yleinen vaatimustason lasku. Sormien läpi katsominen, säälinumerot. Seurauksena on raadollisimmillaan lapsia, jotka eivät osaa lukea ja laskea peruskoulusta päästessään. Yhtä lailla myös lukiokursseja, joissa pitää laskea monta vuosikurssia alempaa matematiikkaa, kun muu ei onnistu.
Koulutyön yleinen vapaamielistyminen ja rajojen puute vahvistavat vaatimustason laskun vaikutusta. Muutoksia on laajemmin yhteiskunnassa. Paapominen, yliyksilöllistäminen, velvollisuuksien puute – ne ovat kaikki nykypäivän ilmiöitä, joiden kuvaamisesta monet suuttuvat. Totta ne silti ovat.
Syynsä on myös huonoilla pedagogisilla uudistuksilla. Osan lapsista kuin heitteille jättävä opetussuunnitelma voi ideaalina olla hieno, mutta ei toimi käytännössä. Ongelmansa on liiallisissa ”digiloikissa”, kirjattomissa ja kynättömissä oppitunneissa, seinättömissä luokkahuoneissa.
Monet opettajat väsyvät. Liian usein he toimivat, heikentyneellä auktoriteetilla, terapeuttina, sosiaalihoitajana, järjestysmiehenä, kirjurina – ja tekevät myös vanhempien töitä.
Koulun ongelmien yhteydessä maahanmuuton vaikutuksia ei kukaan enää voi sivuuttaa. Segregaatio on monilla kaupunkialueilla suurta. Luokissa ja kouluissa on aivan liikaa eri maista tulleita, erilaisilla osaamisilla, kulttuureilla, ja joiden kielitaito ei ole riittävä.
Oppilaspohjan voimakas heterogeenistyminen vaikuttaa monella tapaa. Maahanmuuton vaikutus heikentyneisiin Pisa-tuloksiin on myös selvä. Toivottavasti Suomessa niitä ei sentään sen takia piilotella, kuten Ruotsissa päätettiin tehdä.
Koska syitä koulun kriisille on monia ja koska aktiivisin päätöksin tehtyjä virheitä ei oleellisilla tahoilla vielä edes myönnetä, korjaaminen on hidasta ja vaikeaa. Vaatimustasoa ei voida nostaa kerralla. Mutta sitä pitäisi vakaasti hinata takaisin kohti vanhaa. Muuten lasku vain jatkuu. Ja samalla polarisaatio, kun huiput ovat yhä enemmän huippuja, mutta todella heikkojen määrä kasvaa ja isolla massallakin menee heikommin.
Koulun kanssa pitää peruuttaa. Peruuttaa takaisin vanhaan kouluun, joka tarjosi hyvää oppimista, hyviä tuloksia ja hyvän pohjan erilaisille jatko-opinnoille ja elämälle.
Kolumnin kirjoittaja on valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
