Kesä Kasvihuoneessa

Avoin kasvihuone houkuttaa kurkistamaan. Mitä tomaateille tänään kuuluu? Joko kurkut kukkivat? Automaattiset luukunavaajat ja hyvä vesipiste helpottavat hoitoa. 

Vaikka kevät ulkona antaisi odottaa itseään, kasvihuoneiden suojissa tapahtuu jo. Ensimmäiset, monivuotiset kasvit pullistelevat silmujaan, ja auringon lämpö saa lavoissa talvehtineen mullan sulamaan.

Harrastajan kasvihuone on aina omistajansa näköinen. On kasvihuoneita, joissa kasvaa ensiluokkaisia tomaatteja ja chilejä, vähän yrttejä ja muutama tarkoin varjeltu perunannaatti. On taimikasvattamoita, jotka ovat pullollaan pieniä, salaperäisiä kasvinalkuja. Ja sitten on nautiskeluun sopivia keitaita, joissa voi ammentaa vihreää energiaa, seurata, kuinka karhunvatut ja viiniköynnökset kiemurtelevat kohti katonharjaa ja istahtaa kesäisille päiväkahveille, vaikka taivaalla seilaisikin pilviä.

Eri käyttötarpeet asettavat kasvihuoneelle erilaisia vaatimuksia, joten uutta kasvihuonetta ei kannata valita ja rakentaa ilman pientä suunnittelua. Yksi tärkeimmistä seikoista on mitoittaa kasvihuone sopivan kokoiseksi. Tarjolla on valmiita kasvihuonepaketteja, joista pienimmät ovat vain muutaman neliön kokoisia ja mahtuvat parvekkeelle tai terassille.

Jos kokoa on varaa kasvattaa, kannattaa kuitenkin ennemmin valita hieman suurempi huone, sillä pienessä kasvihuoneessa lämpötilaa ja ilmankosteutta on vaikeampaa hallita. Kymmenen neliömetrin kokoinen huone on usein riittävän suuri pienelle tomaatti- tai chiliviljelmälle. Kaksikymmentä neliötä tyydyttää vaativammankin harrastajan tarpeita ja tuottaa satoa säilöttäväksi asti.

Myös riittävä korkeus lisää käyttömukavuutta ja helpottaa lämmönsäätelyä kuumalla kesäsäällä. Päivittäinen kastelu ja kasvien hoito voi muuttua tukalaksi, mikäli sen joutuu tekemään kumarassa. Tarvittaessa korkeutta voi kasvattaa muuraamalla kasvihuoneelle pohjasokkelin.

Pohjapinta-alaa mietittäessä kannattaa jo etukäteen selvittää myös, tarvitseeko huoneelle hakea rakennus- tai toimenpidelupaa. Käytännöt lupa-asioissa vaihtelevat kuntakohtaisesti.

Otollisin paikka kasvihuoneelle on aurinkoinen ja avoin. Jos mahdollista, huone kannattaa rakentaa etelä-pohjois-suuntaiseksi, jolloin valo pääsee jakautumaan optimaalisimmin. Säädettäviä ilmanvaihtoluukkuja olisi hyvä olla riittävästi, mieluiten sekä katolla että päädyissä.

Valmiisiin kasvihuonepaketteihin saa useimmiten valita joko kennolevy- tai lasikatteen. Näistä lasin etuna on läpinäkyvyys, kennolevy taas varastoi lämpöä ja pidentää huoneen käyttöaikaa keväällä ja syksyllä. Valmismallien runko-osat ovat useimmiten maalattua tai maalaamatonta alumiinia. Etenkin lasinen huone edellyttää hyvin perustettua sokkelia, jota routa ei pääse liikuttamaan.

Jos kasvihuone rakennetaan itse alusta pitäen, se on helppo suunnitella sopivan kokoiseksi sekä pihaan ja maisemaan sointuvaksi. Puurakenteinen, kevyt muovihuone on usein kasvien kannalta yhtä hyvä kuin vankempi lasihuonekin. Vanhoista ikkunankehyksistä puolestaan saa rakennettua viihtyisiä ja tunnelmallisia, hieman rosoista patinaa henkiviä ansareita.

Sisälle kasvihuoneeseen rakennetaan joko kiinteät kasvatusaltaat tai tasainen pohja, jonka päälle kasvit istutetaan multasäkkeihin tai suuriin ruukkuihin. Kasvatusaltaista ei kannata tehdä liian leveitä. Kapeissa penkeissä ilma pääsee kiertämään paremmin ja kasveja yltää hoitamaan kurkottelematta. Jos tilaa riittää, kannattaa miettiä paikka myös muutamalle hyllylle. Niillä mahtuu kasvamaan koko joukko taimia tai pienempiä kesäkukkia.