Yliö: Aloittaako maaperädirektiivi kierrätysravinteiden uuden aikakauden?

Kierrätysravinteet parantavat maan rakennetta ja kasvukuntoa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen, Markku Vuorikari, Kimmo Haimi

Kierrätyslannoitteiden valmistajat ovat pitkään korostaneet, että ravinteiden lisäksi peltoihin tarvitaan orgaanista eli eloperäistä ainesta. Kierrätyslannoitteet parantavat maaperän kasvukuntoa samalla, kun ne lannoittavat tulevaa satokautta varten. Silti niiden kysyntä ei ole kasvanut samassa tahdissa kuin ymmärrys maaperän hyvinvoinnin merkityksestä.

Voisiko EU:n uusi maaperädirektiivi olla käännekohta, joka avaa silmät maaperän tärkeydelle, suojelulle ja kestävälle käytölle laajemmin – ei vain valveutuneiden viljelijöiden ja alan toimijoiden keskuudessa, vaan myös päättäjien ja suuren yleisön parissa?

EU:n 23.10. hyväksytyn uuden maaperädirektiivin (EU Soil Monitoring Law) tavoitteena on varmistaa maaperän terveydentila vuoteen 2050 mennessä. Se velvoittaa jäsenmaita seuraamaan maaperän tilaa, raportoimaan komissiolle ja edistämään maaperän terveyttä muun muassa ravinteiden hallinnan, eroosion torjunnan ja hiilen säilymisen keinoin.

Vaikka direktiivin kansallinen toimeenpano vie aikaa kolme vuotta, voi sen odottaa vahvistavan kierrätyslannoitteiden asemaa sekä maataloudessa että viherrakentamisessa.

Asia on merkittävä monella tapaa. Kierrätyslannoitteet valmistetaan tyypillisesti eloperäisistä jätemateriaaleista, kuten biojätteistä, biokaasutusprosessin yhteydessä tai kompostoimalla niin, että lopputuotteet täyttävät lannoitevalmisteiden tiukat hygieenisyys- ja puhtauskriteerit. Orgaanista ainesta sisältävät kierrätyslannoitteet parantavat maaperän hyvinvointia lisäämällä orgaanisen aineen lisäksi myös ravinteita ja tukemalla mikrobitoimintaa. Ne edistävät maaperän rakennetta, vedenpidätyskykyä ja ravinteiden kiertoa.

Jo tunnettujen suorien ympäristöhyötyjen lisäksi kierrätyslannoitteiden, muun muassa kompostien ja biokaasulaitosten mädätteiden, valtavirtaistuminen tukisi myös Suomen ravinneomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja yleistä kriisinsietokykyä, kun riippuvuudet Venäjään kytkeytyvistä tuontilannoitteista vähenisivät.

Ruoantuotannon huoltovarmuuden luulisi tosin olevan maaperädirektiiviäkin tehokkaampi kirittäjä kiertotalousratkaisuille. Toistaiseksi uusia valtiollisia ohjauskeinoja on tunnistettu, mutta konkreettiset toimet hyötykäytön edistämiseksi ovat edelleen vähäisiä.

Kierrätyslannoitteiden käyttöä lisäämällä tuettaisiin ravinneomavaraisuuden ohella myös peltojen hiilensidontaa, mikä edistäisi kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamista. Päästövähennyksiä syntyisi myös, kun kierrätysravinteilla ja -maanparannusaineilla korvattaisiin enenevissä määrin neitseellisten raaka-aineiden käyttöä.

Kierrätyslannoitteet näyttelevät merkittävää roolia maatalouden ohella myös viherrakentamisessa, jossa kierrätyslannoitteet tarjoavat samoja hyötyjä kuin maataloudessa korvatessaan mineraalisten lannoitteiden käyttöä.

Edellä mainittujen hyötyjen lisäksi viherrakentamisessa mullan raaka-aineena käytetyt kompostit auttavat luomaan hyvinvoivan elävän kasvualustan tiivistyvissä kaupungeissa myös sellaisiin kohteisiin, joissa viherrakenteen tulee toimia esimerkiksi kansilla ja katoilla, ilman yhteyttä maaperään.

Vaikka direktiivi ei suoraan velvoita maanviljelijöitä tai viherrakentajia uusiin toimiin, se toivon mukaan luo painetta kehittää maaperän terveyttä tukevia kansallisia seurantajärjestelmiä, ohjauskeinoja ja kannustimia.

Suomessa tämä tarkoittaa muun muassa peltomaiden ja metsämaiden tilan tarkempaa seurantaa sekä paikallisten olosuhteiden huomioimista. Kaupungeissa keskeisiä keinoja ovat koskemattoman maan säilyttäminen ja läpäisemättömien pintojen välttäminen. Maaperädirektiivi koskettaakin kaikkia maanomistajia maaseudun viljelijöistä, metsänomistajiin ja kaupunkirakentajiin.

Kierrätyslannoitteiden tuottajat ovat pitkään toivoneet, että tuotteiden hiilensidonta ja maanparannusominaisuudet nähtäisiin arvokkaina ominaisuuksina, jotka voivat tuottaa viljelijälle esimerkiksi korkeamman satotason tai kaupunkirakentajalle vaikkapa minimoidun hiilijalanjäljen.

Sen sijaan materiaalien hankinnassa on edelleen keskitytty lähinnä lannoitusvaikutukseen.

Nyt kun maaperän orgaanisen aineksen lisääminen ja biologisen aktiivisuuden tukeminen nousevat sääntelyn kautta ravinteiden rinnalla keskiöön, kiinnostus kompostin ja muiden orgaanisten kierrätyslannoitteiden käyttöön voi merkittävästi kasvaa.

Maaperädirektiivi ei ole vain tekninen säädös – se on poliittinen viesti siitä, että maaperän terveys on olennainen osa ilmastonmuutoksen hillintää, luontokadon torjuntaa ja ruokaturvaa.

Kierrätyslannoitteet eivät ole enää jätteiden käsittelyn sivutuotteita, vaan osa ratkaisua. Terve maaperä on merkittävä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä ja eliöiden elinympäristö suojellen ihmisten terveyttä ja tukien elintarviketurvallisuutta.

Petra Salonen

Circular Solutions Manager, Kekkilä-BVB Oy

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, Ravinnekiertovaliokunta