Sikamaiset sikatilat

Joulu tulee ja sika on monen joulupöydässä. Mainonta on kauniimpaa, kuin koskaan. Teot ovat yhä pahempia ja välinpitämättömämpiä. Asioita ei saada kuntoon edes televisiokameroiden kautta.

Nykyisin on muotia tämä tosi-tv-meininki aiheessa kuin aiheessa. Laihdutetaan, siivotaan, tuunataan, diilitetään ja ollaan muuten vaan sekaisin tv-talossa.

Jotenkin tuntuu, että vieraantuminen oikeasta elämästä on lähtenyt käsistä.

Teot ratkaisevat, ei puheet. Eläinten kohtelu kertoo meistä itsestämme ihmisinä. Mielestäni tällä kohtelutavalla emme voi yhteiskuntana pitää itseämme sivistysvaltiona. Teollisuuden yhteiskuntavastuuraportit toimivat kabineteissa, mutta ei sikatilojen arjessa.

Asian korjaamiseen ei tarvita mitään työryhmiä ja selontekoja. Tarvitaan kunnollinen johto ja valvonta sekä asian kuntoon laittamiseksi myös tuntuvat sanktiot avoimuutta unohtamatta. Liiketoimintakielto eläinten parissa on perusasia asiansa huonosti hoitaville.

Tämä sikamaisen huono kulttuuri on myös ikävä signaali asiansa hyvin hoitaville. Heitä pitäisi kuunnella ja ottaa mallia ostohintaa myöten.