Unohtuiko tiekunnan kokous?

Tiekuntien pitäisi yksityistielain mukaan pitää vuosikokous joka neljäs vuosi tai useammin. Tältä osin lakia rikotaan enemmän kuin noudatetaan. Ehkä tätä tilannetta monikaan ei ole halunnut, tähän on vain jouduttu.

Syitä on varmasti monia. Lain hallinta ei ole jokapojan hommaa. Helpompi on antaa periksi kuin hoitaa haastava tehtävä.

Osa tiekunnista kuitenkin selviää kunnialla, hyvässä hengessä ja reippaalla mielellä. Ehkä pykälät eivät mene aivan lain kirjaimen mukaan, mutta kun osakkaat ovat tyytyväisiä, se riittää varsin pitkälle. Ulkopuolisia valvojiahan ei ole, mikäli valtion tai yhteiskunnan apua ei olla nauttimassa.

Hakkuumäärien syystäkin noustessa eri tahot ovat heittäneet ikään kuin toisesta suupielestä, että laitetaanpa tieasiatkin hyvälle tolalle.

Minulle on jäänyt vähän epäselväksi, miten asia hoidetaan ja varsinkin, kuka on toimeenpanija? Kysehän on valtavasta perusparannusurakasta ja lisäksi tiekuntien pitäisi jatkuvasti ja systemaattisesti hoitaa asiansa.

Kampanjoilla ja määräaikaisilla projekteilla tämän mittaluokan asioita ei pystytä hoitamaan. Vaaditaan jatkuva kova työ. Periaatteessa koko homma on tiekuntien vastuulla. Kuten asioita ymmärtävät ovat havainneet, niistä vain osa selviää omin avuin.

Jos kokous saadaan pidettyä, suurin osa väestä tulee vahtimaan, ettei saa liikaa yksiköitä. Lisäksi saattaa kiinnostaa, ettei naapuri pääse liian vähällä.

Jotkut tulevat vain haastamaan riitaa, jonka syy saattaa olla jossain muualla. Puheenjohtajan ja muiden mahdollisten vastuunkantajien asema ei ole mitenkään kadehdittava.

Jos tietä aiotaan kunnolla hoitaa, se on yleensä joidenkin mielestä liian kallista. Lohtuna on se, että metsäpalstan voi aina myydä pois.