Rakasta rutiinejasi
23.5.201802:00
Otsikon kehotus ei ole itse keksimäni. Luin sen hailuotolaisen Kati Hiekkapellon romaanista, jossa päähenkilö pohti negatiivisuuden kierrettä omassa arkielämässään.
Arki koostuu tietyistä rutiineista. Jos niistä ei nauti, elämä on vain sarja vastenmielisiä askareita ja mieluisten asioiden odotusta.
Itse ajattelen, ettei elämästä nauttimista voi jättää vain lomiin ja viikonloppuihin.
Tapasin toissa viikolla Kuusamossa viljelijöitä, jotka joutuvat elämään arkeaan poroaitojen sisällä (MT 21.5.).
Toisella maatiloista, joilla vierailin, navetan ja lähipeltojen lisäksi myös perheen oma sekä isännän vanhempien kotitalo on poroaitojen sisällä.
Leveän veräjän aukomisia ja sulkemisia kertyy vuorokauden aikana useita kymmeniä. Edes postilaatikolle ei voi lähteä ilman, että avaa ja sulkee veräjän.
Vaikka aita ajaa tarkoituksensa ja porot pysyvät pois pihasta ja pelloilta, veräjästä kulkeminen kerta toisensa jälkeen raastaa hermoja.
Ottamatta kantaa, miten poronhoito ja muu maankäyttö parhaiten sovitetaan yhteen, ymmärrän ärsytyksen, joka aitarumbasta aiheutuu.
Jos jokin asia ärsyttää joka päivä, pahimmassa tapauksessa useita kertoja päivässä, ärsytys alkaa väistämättä heijastua yleiseen mielialaan.
Toivoin mielessäni, että kyseisen perheen elämä vaaramaisemassa on kuitenkin muutoin mielekästä. Ehkä isännälle toi iloa suosiollinen, lämmin sää sekä poika, joka söi hyvällä ruokahalulla nakkikeittoa.
Arjen sujuvuus ei ole vähäpätöinen asia, sillä arkea on suurin osa elämästä. Kannattaa joskus kellottaa, kuinka paljon päivästä menee aikaa erilaisiin siirtymisiin ja odotteluihin. Jos kaiken sen ajan on raivon partaalla, tuskin ehtii perilläkään rentoutua riittävästi.
Itse sain luopua ruuhkabussissa istumisesta, kun muutin pysyvästi pohjoiseen ja aloin tehdä etätöitä kotona. Ärsyttävintä ei ollut bussissa istuminen, vaan alituinen, itse aiheutettu kiireen tunne aamuisin, kun juoksi tien yli pysäkille.
Jos ärsytyksen aiheesta ei pääse eroon, täytyy miettiä, miten asiaan voi parhaiten sopeutua.
Ruokakaupan kassajonossa kihisemisen olen onnistunut muuttamaan henkilökohtaiseksi meditaatiohetkeksi.
Sen sijaan, että mielessäni kiroan käteisellä maksavan mummon, yritän ajatella hänestä lempeitä ajatuksia.
Jos kanssaihmisistä tietoisesti ajattelee pelkkää hyvää, omakin olo muuttuu kevyemmäksi.
Samaa voi kokeilla hississä – ja netin keskustelupalstoilla.
Riittävän ihana arki koostuu pienistä, hyvistä hetkistä.
Onni on antaa pusu puolisolle aamuin illoin ja aina kun nähdään tai erotaan.
Onni on maanantain pilates ja viikonlopun kiireetön ruuanlaittotuokio.
Omassa työssäni onni on se helpottava hetki haastattelun aikana, kun tietää, että kyllä tästä juttu syntyy.
Kun rakastaa omia arkirutiinejaan, ei kasaa lomille liikaa odotuksia.
Rutiinien rakastamisesta kelpo esimerkin antaa somesuosion saanut shetlanninlammaskoira Seppo.
Seppo on loistotuulella aina kun se pääsee isäntänsä kanssa ulos ja kun joku rapsuttaa.
Seppo ei vaadi kuuta taivaalta. Juustonpala riittää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
