Hevoskaupan buumin kääntöpuoli
"Vastuullisessa kaupassa on kysymys ostajan ja myyjän tyytyväisyydestä, mutta myös elävän, herkästi reagoivan eläimen hyvinvoinnista."27.12.202101:00
Eläinkauppa on mennyt verkkoon. Korona on tuonut niin lemmikkien kuin ratsuhevosten ja ponien kauppaan lisäksi selvän piikin (MT 24.9.), kun ihmiset etsivät eläintä seurakseen ulkoiluun ja liikuntaan.
Hevosharrastuksen suosio on mitä myönteisin asia. Mutta kiihkeä myynti verkon ja somen kanavissa ja paperittomien hevosten tuonti eivät ole kaikin puolin hallinnassa.
Moni hevoskaupan ilmoitus verkossa menee luokkaan "liian hyvää ollakseen totta".
On hyvin inhimillistä, että ostopäätös painottuu enemmän omien odotuksien kuin todellisen tiedon mukaan.
Kysymys on samasta kuin deittisovelluksissa: unelmista ja toiveista. Kun toinen tarpeeksi odottaa sitä oikeaa, myyjä voi johdattaa tilannetta sopivin kuvin, videoin ja tarinoin. Sopivasti hoputtamalla päätös tulee tehtyä vauhdilla. Huijari häipyy (vastuusta).
MT uutisoi viime viikolla hevoskaupan ongelmista, joista saimme yhteydenottoja pettyneiltä ostajilta. Tähän mennessä heitä on MT:n tiedossa jo noin 25.
MT oli myös yhteydessä yrittäjään, joka tuskaili omasta näkökannastaan kaupan kanssa. Osa ongelmaa oli hänen mukaansa, että hyvin moni ostaja ostaa hevosen tai ponin vain videoiden tai kuvien perusteella. Myyjä, ostajaehdokas ja hevonen eivät siis ole kohdanneet kertaakaan.
Menemättä siihen kuka kyseisessä tapauksessa puhuu totta ja kuka ehkä muuntelee sitä, toimintatapa on joka tapauksessa hyvin riskaabeli.
Vastuullisessa kaupassa toteutuvat ostajan ja myyjän oikeudet ja tyytyväisyys, mutta myös elävän, herkästi reagoivan eläimen hyvinvointi.
Hevosta, koiraa tai kissaa ei pidä liikaa inhimillistää. Kaupan lainsäädännössä on korjattavaa, kun elävät eläimet rinnastetaan tavaroihin.
Jos jokin auto ei sovi tietyn henkilön ajotyyliin ja käyttötarpeisiin, autolle ei koidu vahinkoa, jos se päätyy heti uudelleen kiertoon. Hevoselle jokainen paikanvaihdos aiheuttaa lisää stressiä, kun se joutuu sopeutumaan vieraisiin olosuhteisiin ja ihmisiin.
Vertailun vuoksi kerron omat tuoreet kokemukseni. Tein kimpan puolesta hevoskaupan reilu vuosi sitten. Vaihtoehdoista kiinnostavinta käytiin porukalla katsomassa pariinkin kertaan. Niin ostajien kuin kasvattajamyyjien yhteinen tahto ja etu oli, että eläinlääkäri tarkasti hevosen ennen kuin kauppa sovittiin.
Koronan matkustusrajoitusten aikana tuontihevosen osalta on pakko luottaa välittäjään. Silti voi selvittää ennalta, onko hevonen merkitty Suomen rekisteriin. Jos on, se löytyy Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmästä. Samalla selviää, onko hevosen myyjä sama kuin sen kauppaaja.
Hevosen terveyden ja käyttötarkoitukseen sopivuuden lisäksi oleellista on, että sen paperit ovat kunnossa. Hevonen on siis se yksilö, jona sitä kaupataan.
Huhujen mukaan jopa teurastamon ovilta on siirretty hevosia myyntiin. Olen taipuvainen uskomaan, että huhu pitää tältä osin paikkansa.
On hyvin tiedossa, että viranomaisilla ei ole riittävästi resursseja tutkia kaikkia pieleen menneitä kauppoja. Pulaa on niin eläinlääkäreistä kuin poliiseista.
Eläinten kohdalla ei silti saisi päteä sama kuin autojen: että jos on kyse muutaman tonnin ostosta ja yksittäisen kansalaisen harrastuksesta, ei tutkintakynnys ylity. Tilanteissa pitäisi huomioida myös eläinsuojelun näkökohdat ja tapauksien toistuvuus.
Tervetullutta on, että tulli on saamassa lisämahdollisuuksia seurata EU:n sisärajat ylittäviä eläinkuljetuksia. Onko tullilla siihen tarpeeksi henkilöstöä, on eri kysymys.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
