Kokoaan suurempi luomu

Euroopan komissio on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen kasvattaa luomutuotannon osuutta 25 prosenttiin Euroopan peltopinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta on perusteltu erityisesti luomutuotannon tarjoamilla ympäristöhyödyillä.

Ruuantuotannon perimmäinen tavoite on tarjota riittävästi terveellistä ravintoa ihmisille. Luomun kasvutavoite onkin aiheuttanut huolta ruuan riittävyydestä, sillä luomutuotannon tiedetään tuottavan keskimäärin pienempiä hehtaarisatoja tavanomaiseen tuotantoon verrattuna.

Globaalit mallinnustutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet tämän huolen aiheettomaksi.

Yksi tuoreimmista, tänä vuonna arvostetussa Nature Food -tiedelehdessä julkaistu ravinteiden riittävyydenkin huomioiva mallinnustutkimus osoittaa, että riittävä globaali ruuantuotannon taso voidaan saavuttaa, vaikka 60 prosenttia maapallon pelloista olisi luomussa. EU:n tavoite kasvattaa luomutuotantoa 25 prosenttiin ei siis vaaranna globaalia, eurooppalaista tai suomalaista ruokaturvaa.

On myös tärkeää huomioida, että ruuan riittävyyden ongelmaa ei ratkaista tuottamalla lisää, vaan muuttamalla myös kulutustottumuksia. Tässä kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen ja ruokahävikin vähentäminen ovat avainasemassa.

Tällä hetkellä maapallon peltopinta-alasta alle kaksi prosenttia on luomutuotannossa ja EU:ssa vastaava luku on kahdeksan prosenttia. Suomi on jo nyt EU:n kärkikastia 14 prosentin osuudella. Tosin Ruotsia ja Viroa olemme selvästi jäljessä, sillä naapurimaissamme luomupellon osuus on jo 20 prosenttia.

Pelkkä pinta-alan suhteellinen osuus ei kuitenkaan vielä kerro tuotannon määrästä. Hehtaareina laskettuna luomupeltopinta-ala on Suomessa samaa luokkaa kuin Latviassa (noin 330 000 hehtaaria) ja puolet pienempi kuin Ruotsissa.

Euroopan maat ovat luomutuotannon suhteen hyvin erilaisia ja siksi luomutuotannon kasvutavoitteita ja niiden ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia kannattaa tarkastella maakohtaisista lähtökohdista käsin.

Luonnonvarakeskus on arvioinut EU:n luomutavoitteen vaikutuksia Suomessa osana EU:n biodiversiteettistrategian vaikuttavuusarviointia. Vaikuttavuusarvioinnin lähtökohdaksi asetettiin, että Suomessa luomun kasvu tapahtuisi nykyisellä peltopinta-alalla. Toinen lähtökohta oli, että luomutuotannon kasvattaminen vastaisi luomuruuan kysyntään vähittäiskaupassa, ammattikeittiöissä ja viennissä.

Luomutuotannon osuuden lisäämisellä arvioitiin olevan pääasiassa myönteisiä ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Ekologisten vaikutusten suuruus riippuu kuitenkin siitä, millä tuotantosuunnilla ja alueilla luomupinta-alaa kasvatettaisiin Suomessa. Luomun ympäristöhyödyt ovat suurimmat intensiivisillä maataloustuotannon alueilla, kuten yksipuolisilla viljantuotantoalueilla.

Luomutuotannon positiivisia sosiaalisia vaikutuksia ovat suomalaisen puhtaan ruuan imagon paraneminen ja koko luomutuotantoketjun vahvistuminen. Luomutuotantoketjun vahvistaminen edellyttää lisääntyviä resursseja myös luomukoulutukseen, -neuvontaan ja -tutkimukseen.

Luomutuotanto on Suomessa ollut jo pidempään kannattavampaa kuin tavanomainen tuotanto. Tavoiteltaessa 25 prosentin luomuviljelyosuutta kokonaispeltoalasta luomutuotteiden tarjonnan lisäys todennäköisesti alentaa luomutuotteista saatavaa tuottajahintaa. Tämän seurauksena kannattavuus oletettavasti heikkenee hieman.

Mikäli luomutuotannon lisääntyessä tukipolitiikka ja tukimäärät suhteessa tuotannon laajuuteen säilyvät ennallaan, luomuviljelijöiden taloustilanne ei kuitenkaan muutu oleellisesti nykyisestä. On tärkeää, että luomutuotantoa kehitetään hallitusti tuotannon kannattavuus huomioiden.

Sertifioitu luomutuotanto on toistaiseksi vielä maailman mittakaavassa marginaalista ja Euroopankin mittakaavassa vähäistä. Kokonaisuuden kannalta maatalouden ympäristövaikutusten hillitsemisessä ja globaalien ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisessa luomua paljon merkittävämpää on se, mitä muilla kuin luomupelloilla tapahtuu. Tästä huolimatta luomu voi toimia kestävyysmuutoksen veturina omalla esimerkillään.

Luomutuotannon lisääntyminen ja kehittäminen tukee Suomessakin agroekologisen osaamisen kehittymistä. Luomussa hyödynnettävistä agroekologisista menetelmistä voidaan ottaa oppia ja niitä voidaan hyödyntää myös pelloilla, joita ei sertifioida luomuun. Tätähän monet hiiliviljelijät jo tekevätkin.

Kauko Koikkalainen

EU:n tavoite kasvattaa luomutuotantoa ei vaaranna ruokaturvaa.