Lohdutusta valkovuokkoikävään
”En usko, että kukaan muu kuin etelästä pohjoiseen muuttanut luontoihminen voi ymmärtää valkovuokkoikävääni.”Toukokuun alku on minulle vaikeaa aikaa. Uusimaalainen minussa kärsii, kun kavereiden somepäivitykset täyttyvät luonnon vehreydestä ja kukkaloistosta. Oulussa rämmitään vielä lumessa ja loskassa.
Kaipaan erityisesti valkovuokkoja. Keväisen metsän valkovihreä matto on kuin lupaus kesästä. Lämpö on täällä ja kaikki kiva vielä edessä.
Minulle oli hienoinen järkytys, kun tajusin, että Oulun korkeudella valkovuokko on harvinainen ja rauhoitettu. Niin kauan, kun asumme pohjoisessa, en voi saada lapsiltani valkovuokkokimppua äitienpäivänä. Se on perinne, joka on vahvasti kuulunut omaan lapsuuteeni Espoossa.
Onnekseni eräs ystävä täällä vinkkasi, että Oulun Hietasaaressa valkovuokkoja voi kuitenkin nähdä. Ne kukkivat touko-kesäkuun vaihteessa.
Vuonna 2005 Oulun asuntomessujen aikaan perustettu, puolen hehtaarin kokoinen Prikipuisto suojelee harvinaista valkovuokkoesiintymää ja muita lehtolajeja uudisrakennusten keskellä.
Viime toukokuun lopussa vein 1-vuotiaat lapseni Prikipuistoon ja liikutuin miltei kyyneliin, kun näin valkean kukkameren. En usko, että kukaan muu kuin etelästä pohjoiseen muuttanut luontoihminen voi ymmärtää valkovuokkoikävääni.
Minua liikutti, kuinka paljon vaivaa on nähty vain pienen hetken vuodessa kukkivien luonnonkasvien vuoksi.
En voi kylliksi kiittää niitä vaikuttajia, jotka ovat puiston säästämisen puolesta taistelleet ja päättäjiä, jotka ovat sen säästämisen arvoiseksi katsoneet. Rahan ja rakentamisen paine on varmasti ollut valtava.
Enää en haaveile valkovuokkokimpusta. Maljakossa kukat kuihtuisivat. Sen sijaan voimme lasteni kanssa tehdä retkestä valkovuokkojen luokse jokavuotisen perinteen.
Kukkien äärellä lapsia voi muistuttaa, että emme elä yltäkylläisyydessä, vaan kauniita asioita pitää vaalia.
Oulun kasvimuseon Ari-Pekka Huhta muistuttaa, että näilläkin leveyksillä riittää kauniita - vaikkakin jonkun mielestä vaatimattomia - kevätkukkijoita: esimerkiksi variksenmarja, pajut, kevätpiippo, tupasvilla ja vaivero.
Otan tavoitteeksi päästä nykyistä paremmin sisään pohjoisen luonnonkasvien kukinta-aikatauluun. Jospa ehtisin tänä vuonna suolle, kun tupasvilla kukkii.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
