Pelottavan moni saksalainen uskoo satuja paremmasta eilisestä – vain hölmö eurooppalainen ei ota sitä vakavasti

AfD:n puheenjohtaja Alice Weidel oli pakahtua voitonhuumaan summatessaan osavaltiovaalien historiallisen tuloksen seurauksia alkuviikosta Berliinissä.

”Konservatiivinen blokki ei koskaan enää kykene voittamaan liittopäivävaaleja, se on fakta”, Weidel uhosi. Konservatiivisella blokilla hän tarkoittaa liittokansleri Friedrich Merzin johtamaa oikeistounionia (CDU/CSU).

Käytännössä Weidel väittää, että mikään ei enää pysäytä AfD:n nousua Saksan johtavaksi hallituspuolueeksi.

AfD:n puheenjohtaja Alice Weidel (oik.) kommentoi yhdessä toisen puheenjohtaja Tino Chrupallan (kesk.) ja Saksi-Anhaltin AfD:tä johtavan Ulrich Siegmundin kanssa historiallista osavaltiovaalitulosta Berliinissä Kuva: Bernd von Jutrczenka

Moni asia puhuu sen puolesta, että Saksi-Anhaltin murskavoitto on AfD:lle vain välietappi. Tähtäin on valtakunnan politiikassa. Puolue tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman syrjäyttääkseen nykyiset vallankäyttäjät.

AfD ei enää ole vain itäsaksalainen ilmiö. Lähes 30 prosenttia äänestäisi laitaoikeistopuoluetta, jos valtakunnalliset vaalit pidettäisiin nyt. Tähän saaliiseen pelkät entisen DDR:n äänet eivät riitä. CDU/CSU:n kannatus kutistuisi 19,5 prosenttiin.

Putinin ja AfD:n veljeily on myrkkyä Venäjän hyökkäystä torjuvalle Ukrainalle ja sen liittolaisille. Kuva: Timo Filpus

Mikäli nykyinen hallitus ja koko maltillinen poliittinen keskusta ei pysty pysäyttämään omaa syöksykierrettään, AfD:n valtakunnallinen kannatus kipuaa nopeasti Saksi-Anhaltin historiallisiin lukemiin. Jos näin kävisi seuraavissa vaaleissa, Saksaa voisi kahdeksan vuosikymmentä natsien kaatumisen jälkeen hallita yksin äärioikeistopuolue, jonka avaintoimijoissa on natsiliehittelijöitä.

Varmistaakseen tämän kehityksen AfD ei välttämättä edes pyri vakavissaan muodostamaan vaalivoittaja Ulrich Siegmundin johdolla hallitusta Saksi-Anhaltiin, vaikka saavutetulla kannatuksella ehdottomasti pitäisi.

Mahdollista se olisi esimerkiksi Venäjä-myönteisten vasemmistopopulistien (BSW) tai CDU:sta AfD:hen haalitun muutaman loikkarin kanssa.

Todennäköisempää on, että Siegmund tekee puoluejohdon siunauksella väistöliikkeen. Osin siksi, että AfD:llä ei yksinkertaisesti ole eväitä ratkaista pienen rakenteellisesti heikon osavaltion taloudellisia ongelmia. Helpompaa on jatkaa oppositiosta äänestäjien villitsemistä ja syyttää muita puolueita kansan äänen sivuuttamisesta.

Liittokansleri Friedrich Merz ei ole pystynyt kertomaan vakuuttavasti, miten AfD:n vyörytys seuraavissa osavaltiovaaleissa ja valtakunnallisesti pystäytetään. Kuva: Christoph Soeder

AfD lupasi Saksi-Anhaltin äänestäjille palauttaa ”vanhan turvallisen Saksan”. Häkellyttävän moni uskoi tätä satua paremmasta eilisestä, jota ei koskaan ollut. Puolue yli kaksinkertaisti kannatuksensa viiden vuoden takaisesta.

Lähes 60 prosenttia loikasta tuli niiltä, jotka eivät viime vaaleissa äänestäneet lainkaan. Se kertoo syvästä tyytymättömyydestä, joka todennäköisesti vain kasvaa koko Saksassa, koska nopeita ratkaisuja syviin talousongelmiin ei ole.

Tämä kaikki sataa AfD:n laariin. Ei siksi, että puolue pystyy kääntämään talouden suunnan tai että iso osa saksalaisista haluaa laitaoikeistolaista örveltämistä. Vaan siksi, että muut eivät pysty tarjoamaan parempaa.

Miksi tolkun eurooppalaisten sitten pitäisi ottaa tämä vakavasti?

Ei pelkästään, mutta ennen muuta siksi, että AfD-vetoinen Saksa palauttaisi hyvät suhteet Vladimir Putinin Venäjään nopeasti ja hinnalla millä hyvänsä. Ukrainan tukemista ei jatkettaisi. Saksa edistäisi Putinin ehdoilla tehtävää rauhanratkaisua, jotta halpa venäläinen kaasu virtaisi taas eivätkä Ukrainan iskut Venäjän öljynjalostamoihin nostaisi bensan hintaa.

Putinin kanssa veljeilevä sotilaallisesti vahvistunut Saksa herättäisi vääjäämättä ikäviä muistoja eri puolilla Eurooppaa. Ehkä myös Suomessa.

Juuri siksi Puolan pääministeri Donald Tusk tiuski maanmiehilleen, että vain ”idiootit ja petturit” juhlivat AfD:n voittoa. Ja ehkä juuri siksi osa eurooppalaisesta laitaoikeistosta karsastaa Saksan aateveljiä ja -sisaria.

Puolan pääministeri Donald Tusk saapumassa EU-johtajien Brysselin huippukokoukseen kesäkuussa. Kuva: Frederic GARRIDO-RAMIREZ

Kansallismielisen oikean laidan vahvin yhdistävä tekijä on lopulta maahanmuuton torjuminen keinoja kaihtamatta. Se teki AfD:stä varteenotettavan haastajan, mutta se yksin ei enää selitä vyörytystä, joka Saksassa nyt on meneillään.