Terassitalkoot venyttävät pinnaa

Mielipide

23.2.202201:00

Kolumni

Maija Ala-Siurua

Hankien keskellä syntyy haave: Mikä olisikaan hienompaa kuin juoda kesäaamuna kahvit omalla terassilla. Pitäisi vaan ensin rakentaa se terassi. Pidetään siis kesällä talkoot.

Paikalle saapuu ainakin avulias ystävä, jonka rakentajan taidot koostuvat suunnattomasta innosta ja juuri ostetusta parista työhanskoja. Hän touhuaa päättömästi siellä ja täällä. Työkaluja häntä ei voi pyytää tuomaan, koska hän ei erota kulmasahaa käsisirkkelistä.

Annat hänen näön vuoksi tarttua porakoneeseen ja ruuvata pari ruuvia. "Haittaako, jos nämä ruuvit ei ole ihan linjassa noiden muiden kanssa?"

Todennäköisesti jossain vaiheessa työmaalle ilmestyy naapuri, joka edellisenä kesänä rakensi oman terassinsa.

Hän katselee kädet lanteilla tekemisiänne. Apua hän ei voi tarjota, koska selkänsä on kipeä. Ynähtelee: "Jos olisi minun terassini, niin kyllä en laittaisi noita lautoja noin. Mätänevät vuodessa pilalle."

Talkoisiin saattaa tulla myös puolituttu, joka ensimmäisenä tarkastaa tarjoilut.

Hänen työmotivaationsa laskee saman tien, kun hän toteaa, ettei tarjolla olekaan mitään mehua ja kahvia vahvempaa talkoojuomaa. Yllättäen tuleekin menoa muualle ja hän joutuu poistumaan paikalta nopeasti. "Sori, muistin juuri, että pitää viedä auto huoltoon."

Mikään ei pidättele talkoista poissa vanhaa sukulaista, joka haluaa aina olla mukana.

Koitat toppuutella, ettei hän rehkisi liikaa mutta sinnikäs tervaskanto tekee töitä kahden edestä. Silmäkulmastasi huomaat hänen pitävän välillä rintaansa. Kotiin hän ei suostu lähtemään. "Eikö tässä kokeneempien apu kelpaa?"

Oma vatupassi ja lasermitta kainalossa töihin tuleva läheisesi mittailee ja laskee, mittailee ja laskee.

Hän huomauttaa, että yksi lauta on 1,22 millimetriä vinossa ja tämä kohta lähes valmista terassia pitäisi nyt purkaa. Yrität kauniisti sanoa, ettei sillä nyt ole niin väliä ja kukkaruukku siihen päälle kuitenkin tulee.

Puna nousee läheisen kasvoille ja vastusteluistasi huolimatta hän alkaa irrottaa ruuveja ja aloittaa alusta. "Kun kerran tehdään, niin silloin tehdään kunnolla."

Niin vain lauta laudalta ja ruuvi ruuvilta terassisi alkaa valmistua. Huomaat, että sekalainen talkooporukkasi nauttii tarjoiluistasi, ruuvirivit ovat kutakuinkin suorassa ja naapurikin intoutui auttamaan. Iäkäs sukulainen istuu tyytyväisenä sivummalla varjossa ja tyytyy neuvomaan sieltä käsin. Ilmassa poreilee iloinen puheensorina.

Lähtiessään avulias ystäväsi halaa sinua lämpimästi. "Ihanaa, kun sain tehdä jotain käsilläni. Milloin rakennetaan sinulle uusi autokatos?"

Seuraavana aamuna heräät. Keität kahvit ja astelet terassille kuppi kädessäsi. Tästä tuli sittenkin aika hieno. Vinon ruuvirivin peitoksi käyt siirtämässä aurinkotuolin.

Suomalaiset ovat oikeasti talkookansaa. Taannoiset lumimyräkätkin ovat osoittaneet, että yhteishenkeä ja avuliaisuutta meissä riittää.

Joten ensi kesänä talkoita järjestävät, antakaa auttajien tulla vaikka se pitkää pinnaa vaatiikin. Jos lopputulos ei aivan täydellinen olekaan, niin ehkä se ei ole kovin vakavaa.

Talkoolaiset, koitetaan me muistaa kuunnella ohjeita ja kunnioittaa rakennuttajan toiveita. Ja hei, minulla on jo iskemätön työhanskapari odottamassa.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja