Puut ja siemenet

Tiedän, koska opin nimet, anemone, viola,

en silti mitään käsitä,

yli talven sydämessä kukkivat kukat, käsitän,

enkä mitään käsitä.

Sentään ymmärrän, että sana mielessäni särkyy

niin kuin siemen, särkyy, juurtuu, kasvaa,

täyttää sydämen ja että mielikuvitus

ja muisti saavat kukat ikuisesti kukkimaan.

Minulle näytetään siemen ja puu.

Otan siemenen kämmenelle.

Koetan sulkea puun syliini.

Käsitän enkä yhtään mitään käsitä.

Risto Ahti: Ensimmäinen rakkaus. WSOY