Kotieläintalouden murros on tulossa pikemmin kuin arvaammekaan – solumaatalous haastaa perinteisen tuotannon

Globaalisti lisääntyvän väestön terveellisestä ravitsemuksesta ja kattavasta ruokaturvasta olisi kyettävä huolehtimaan samalla, kun ruuantuotannon kielteisiä ilmasto-, biodiversiteetti- ja muita ympäristövaikutuksia olisi saatava vähennettyä.

Lisäksi ruokaa olisi pystyttävä tuottamaan eettisesti kestävällä tavalla ja ottaen huomioon myös eläinten oikeudet.

Yhtälö on haastava erityisesti kotieläintuotannossa. Vaikka kotieläintuotannolla on myös ravitsemukselliset ja ympäristölliset vahvuutensa, on kiistaton tosiasia, että ihmisravinnoksi tarvittavan proteiinin tuottaminen lihana, maitona ja kananmunina on perinteisen maatalouden keinoin monella tapaa ilmastoa ja ympäristöä kuormittavaa sekä riski tuotantoeläinten hyvinvoinnille.

Niinpä viime vuosikymmenen aikana perinteisen kotieläintuotannon haastajaksi on noussut solumaatalous, joka tuottaa perinteisten kotieläintuotteiden kaltaisia valmisteita soluviljelytekniikkojen avulla.

Kyse on bioteknologian sekä molekyyli- ja synteettisen biologian sovellutusten hyödyntämisestä erilaisten ravintoaineiden, esimerkiksi proteiinien ja rasvojen, sekä kudosrakenteiden tuottamisessa.

Solumaatalouden tuotteet voivat rakenteeltaan, ravitsemukseltaan ja maultaan vastata tavanomaisia maataloustuotteita. Erona on vain se, että ne tuotetaan soluviljelyalustoilla bioreaktoreissa eli suljetussa teollisessa ympäristössä. Tällöin tuotannossa ei tarvita perinteisen maatalouden tuotannontekijöitä tai tuotantopanoksia.

Solumaatalouden sovelluksilla pyritään siis tuotteisiin, joilla voidaan korvata perinteisiä eläintuotteita kuten lihaa, kalaa, maitoa tai kananmunia siten, että uuden tuotteen sisältämät ravintoaineet ovat koostumukseltaan eläinperäisiä vastaavia.

Tällä hetkellä kuluttajamarkkinoilla on vasta muutamia solumaataloustuotteita.

Loppuvuonna 2020 ensimmäisenä kuluttajamyyntiin tulivat Singaporessa Eat Just -yrityksen keinolihakananugetit. Yhdysvaltalainen Perfect Day -yritys puolestaan myy kuluttajille maitotuotteita, jotka sisältävät solumaatalouden keinoin tuotettua maitoproteiinia.

Lisäksi lukuisia solumaataloustuotteita on kehitteillä eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, mistä esimerkkeinä Solar Foodsin Solein-proteiini ja Onego Bion munanvalkuaisproteiini.

Solumaataloustuotteiden markkinoille pääsyä hidastavat tarvittavat viranomaishyväksynnät. Euroopan unionissa tällaisilta tuotteilta edellytetään uuselintarvikelupaa, jonka hankkiminen maksaa 1–2 miljoonaa euroa ja kestää 3–4 vuotta.

Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa hyväksymisprosessit ovat sujuvampia, mikä oletettavasti jatkossa ohjaa solumaataloudesta kiinnostuneita investoijia panostamaan sikäläisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Solumaataloutta voi tietysti pitää myös kuplana. Tosiasia kuitenkin on, että investoinnit solumaatalouteen ovat nopeasti lisääntymässä.

Arvioiden mukaan tänä vuonna huhtikuun loppuun solumaatalouteen on investointu jo neljä miljardia euroa, mikä on kaksinkertaisesti verrattuna vuoden 2021 kahden miljardin euron kokonaisinvestointeihin.

Kehitys voikin olla todella nopeaa.

Ajatushautomo RethinkX:n mukaan lypsylehmien määrä Yhdysvalloissa puolittuisi nykyisestä vuoteen 2030 mennessä ja solumaatalouden keinoin tuotetun maitoproteiinin tuotanto yltäisi 75 prosenttiin kaikesta tuotetusta maitoproteiinista.

AT Kearney -konsulttiyritys puolestaan ennakoi, että vuoteen 2040 mennessä kaikesta kulutetusta lihaproteiinista 60 prosenttia olisi solumaatalouden keinoin tuotettua.

Todennäköisesti jo aivan lähivuosina solumaatalous osoittautuu kilpailukykyiseksi tietyissä, tarkkaan rajatuissa tuoteryhmissä.

Potentiaalisimpia ovat sellaiset tuotteet, joissa solumaatalouden avulla tuotettu ainesosa parantaa tuotteen ravitsemuksellista tai rakenteellista laatua mutta ei kuluttajamielikuvissa nouse ostopäätöksen kannalta ratkaisevaksi tekijäksi.

Solumaatalouden nousu haastaa siis perinteisen kotieläintuotannon monella tavalla ja tasolla. Vaikka kuluttajien mieltymykset muuttuisivat hitaasti ja solumaatalouden tuotteisiin suhtauduttaisiin alkuun ennakkoluuloisesti, kehitystä ei voi kääntää takaisin päin.

Jos, tai pikemminkin kun, solumaatalouden keinoin tapahtuva eläinproteiinin tuotanto osoittautuu taloudellisesti kannattavammaksi kuin perinteinen kotieläintuotanto, se valtaa nopeasti alaa.

Kotieläintuotannon murros on tulossa pikemmin kuin arvaammekaan. Siksi siihen on hyvä alkaa varautua maataloudessa ja maatalouspolitiikassa jo nyt, sillä perinteisen kotieläintuotannon investoinneilla on tunnetusti pitkä takaisinmaksuaika.

Jyrki Aakkula

kehittämispäällikkö

Henrik Wejberg

tutkija

Luonnonvarakeskus Luke