Historiaa suorassa

Stiina Hovi 

Missä olitte, kun John F. Kennedy ammuttiin?

Entä missä olitte, kun Obama valittiin presidentiksi?

Hyvin harvoin voi heti sanoa, että jokin tapahtuma on historiallinen. Hyvin harvoin edes suurvallan presidentin valinta on sellainen, että se muistetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Mutta Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi on historiallinen tapahtuma. Sen tiesi jo sillä hetkellä, kun se tapahtui.

Koskaan aiemmin Amerikan presidentiksi ei ole valittu mustaa miestä. Eihän siitäkään ole kuin vajaat sataviisikymmentä vuotta, kun orjuus lopullisesti lopetettiin.

Obama sanoi itse tämän osoittavan, että Amerikassa kaikki on mahdollista. Kyllä se sitä osoittaakin.

Monet ovat myös sitä mieltä, että George W. Bushin valinta presidentiksi osoitti samaa. Kenestä tahansa voi todella tulla suurvallan johtaja.

Mutta jos Obaman valinnassa oli kysymys amerikkalaisesta unelmasta, Bushin kausi on ollut painajaisunta.

Jos Amerikassa järjestettäisiin kilpailu maan kaikkien aikojen huonoimmasta presidentistä, niin Bush saattaisi voittaa kultaa. Sekin on saavutus, että on onnistunut epäonnistumaan lähes kaikessa mihin on ryhtynyt. Irakin sodassa, Afganistanin sodassa, talouspolitiikassa, ilmastopolitiikassa, ihmisoikeuspolitiikassa, energiapolitiikassa...

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että on Bush tehnyt myös järkeviä asioita. Mutta kyllä hänet tullaan silti muistamaan ennen muuta miehenä, joka sotki selvät asiat.

Bushin jättämä poliittinen perintö on tietenkin syy Obaman voittoon. Amerikkalaiset äänestäjät kyllästyivät vanhaan menoon ja panivat johtajansa kertaheitolla kiertoon.

Obaman valinta osoittaa, että ulkomaailman epäilyistä huolimatta Yhdysvallat on demokraattinen maa. Meidän ei kannata Suomessa enää ilkkua ”amerikkalaisille” äänestysprosenteille. Suomen kunnallisvaaleissa äänestettiin laiskemmin kuin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Sitä paitsi Amerikassa pitää itse rekisteröityä äänestäjäksi, ennen kuin saa mennä uurnille.

Kaikesta huolimatta Obaman valinnan tekee historialliseksi – uuden presidentin ihonväri.

Olisi poliittisesti korrektia sanoa, että ihonvärillä ei ole merkitystä. Tämä on eurooppalainen tapa ilmaista asioita.

On ollut mielenkiintoista nähdä, miten asiaa käsitellään Amerikassa. ”Ensimmäinen musta presidentti”, alkoivat useimmat raportit vaaleista.

Englantilainen laatukanava BBC lainasi murhatun Robert Kennedyn sanoja neljän vuosikymmen takaa. Kennedy sanoi, että jonakin päivänä neekeri voidaan valita Yhdysvaltain johtoon.

Neekeri ei siihen aikaan ollut kielteinen sana. Haukkumasana oli nekru. Nykyisinhän kumpaakaan ei voi käyttää, ei ainakaan suomen kielessä.

Valinnan historiallisuus tuleekin juuri siitä, että mustaihoinen vähemmistön edustaja nousi tähän virkaan. Obama itse on puhunut omasta ulkonäöstään. Nyt nähtiin, että tämän näköinen mies, jolla on tällainen nimi, voitiin valita Valkoiseen taloon, hän lohkaisi ja virnisti. Siis rimppakinttu ja vielä musta.

Jos ulkonäkö olisi ratkaissut, äänestäjät olisivat varmaankin valinneet republikaanit. Ei McCainin vaan hänen varapresidenttiehdokkaansa Sarah Palinin takia.

Obama ei tietenkään ole mikään teräsmies, joka hetkessä korjaisi asiat kuntoon. Hän itse varoitteli, että muutokseen voi mennä enemmän kuin yksi vaalikausi. Varmaan meneekin.

Amerikka keskittyy nyt vähäksi aikaa siivoamaan omaa huusholliaan. Obama on luvannut lopettaa Irakin ja Afganistanin sodat. Onnistuuko hän tässä, jää nähtäväksi. Obamaa tukenut kenraali Colin Powell, joka oli isä-Bushin miehiä, epäili aikoinaan koko sotaa. Hän sanoi tietävänsä kyllä, miten maahan hyökätään, mutta ei sitä miten sieltä tultaisiin takaisin.

Yhdysvaltain maine on kärsinyt poika-Bushin aikana rajun alasajon. Demokratian esikuvana näyttäytyvä maa on sotkeutunut kidutukseen, on pitänyt vankileiriä Guantanamossa, on jäänyt ulos ilmastosopimuksista ja niin edelleen. Jos Yhdysvallat anoisi jäsenyyttä EU:ssa, sitä ei hyväksyttäisi, koska maassa on vieläkin käytössä monin paikoin kuolemanrangaistus. Kun amerikkalaisia ihailtiin entisaikaan maailmalla, on tämä ihailu muuttunut monissa osissa maailmaa vihanpidoksi. Moni hallituksensa politiikkaan täysin syytön amerikkalainen on saanut sen kokea.

Obaman valinta luo ilman muuta suuria odotuksia muualla maailmassa. Myös Afrikassa, sillä hänen sukujuurensa tunnetusti menevät Keniaan.

Ja onhan se aikamoinen tarina, että kenialaisen isän ja havaijilaisen äidin köyhästä mustasta pojasta tulee valkoisen maailman mahtavin mies.

Ei sellaista joka päivä tapahdu.

Jos Obaman valinnassa oli kysymys amerikkalaisesta unelmasta, Bushin kausi on ollut painajaisunta.