KULTTUURI PAKOTTAA JUOMAAN
Kun nuori, menestyvä ihminen lopettaa alkoholin käytön, häntä pidetään outona, ja päätöstä pitää toistuvasti selitellä.
”Kun viime elokuussa mun kohdalta loppui kännit, mietin aluksi miten vois korvata sen krapulan antaman luvan olla passiivinen. Pitäiskö hakata päätä limsapullolla tai vetää vitamiiniporetabletteja niin kauan, että tulee paha olo ja voi laittaa Salkkarien uusintaputken päälle. Käydä vielä oksentamassa, että kroppa varmasti tajuaa, että tää on nyt sitte sitä rentoutumista.”
Pirjo Heikkilä blogissaan
”Vihaatko sä meitä?”
Helsinkiläisen ravintola Dubrovnikin baaritiski pursuaa paukkuja: matalia drinkkilaseja, jäitä ja sitruunaa. Ihmiset hakevat ilmaista juomaa kaksin käsin ja henkilökunta kaataa lisää.
Mutta laseissa ei ole alkoholia, sillä tänä iltana baarissa perustetaan Kännikapina. Se on muutaman suomalaiseen juomakulttuuriin kyl-
lästyneen päih-
detyöntekijän hanke, joka haluaa tehdä lopun selittelylle.
Kännikapinallisia tympäisee, että Suomessa todistustaakka on juomattomalla. Selvän pitää selittää, miksi ei juo, kun samaan aikaan kenenkään ei tarvitse perustella, miksi iso osa ajasta, rahasta ja energiasta täytyy tuhlata humalassa olemiseen.
”Alkoholi ja hauskanpito liitetään aina yhteen. Tosiasiassa alkoholi rapauttaa sosiaalista elämää”, liikkeen perustajajäsen Kati Inkinen huomauttaa.
”Selvin päin oleminen on outoa”
Stand up -koomikko Pirjo Heikkilä lopetti juomisen viime syksynä. Vaikeinta ei ole ollut lopettaminen, vaan ympäristön reaktiot.
”On kysytty, vihaatko meitä, kun me juodaan, mutta sinä et. Yhdessä stand up -paikassa on vihjattu, että ei tarvi sitten tulla tänne esiintymään.”
Heikkilä pitää juomattomuudestaan Kännikapinan kotisivuilla blogia. Siellä hän sanoo huomanneensa, että kalenterissa on sellainenkin päivä kuin sunnuntai. Sitä ei enää tarvitsekaan käyttää kipeänä makaamiseen ja krapulapiz-
zan ahmimiseen.
Heikkilä ihmetteleekin, kuinka paljon tarmoa alkoholikulttuuri kadottaa koko yhteiskunnalta.
”Monet tosi fiksut, kiireiset ihmiset lisäävät stressiään alkoholilla. Kun paineet puretaan vetämällä pää täyteen, stressi vain kasvaa.”
”Se vaan on niin turhaa”
Kännikapinan toinen perustaja Anki Pulliainen kummastelee, miten laajaa suojelusta alkoholikulttuuri nauttii. Helsingin kaupunki päätti vastikään moninkertaistaa ulkomainonnasta saatavat tulot. Käytännössä se tarkoittaa lisää kaljamainoksia katukuvaan.
”Onko järkevää, että kaupunki omilla mainospaikoillaan lisää alkoholin käyttöä? Kulut kaatuvat kuitenkin Helsingin maksettaviksi sosiaalisektorilla.”
Maksaa se alkoholi juojalleenkin. It-alan yrittäjä Ilja Janitskin on lopetettuaan huomannut, kuinka lompakossa alkaa olla ylimääräistä rahaa, ja kalenterissa aikaa.
”Puolessa vuodessa olen saanut niin paljon aikaiseksi, tehnyt oikeita asioita. Aloin urheilla, ja on sanottu, että nyt olen ihan eri ihminen.”
Janitskin on kohdannut samat ongelmat kuin Heikkilä. Lasiin sylkeminen on joukosta poikkeamista, ja se on omiaan turvaamaan alkoholikeskeisyyttä.
”Selvin päin olemista ei pidetä normaalina, vaan outona. Kulttuuri pakottaa juomaan, ja se on hassua. Aluksi oli vaikeaa, nyt ihmiset ovat tottuneet ajatukseen, etten juo.”
Pirjo Heikkilä ei ole absolutisti, mutta ajatus paluusta humalaisen massan joukkoon tuntuu tällä hetkellä vieraalta.
”Se vaan on niin turhaa. Masentaa, aiheuttaa sairauksia ja huonontaa ulkonäköä. Ilo ja energia alkavat kadota. Näin sen vasta, kun olin juomatta”, Heikkilä sanoo.
Samaan johtopäätökseen tulleiden naamoja julkaistaan osoitteessa kannikapina.fi. Ainakin toistaiseksi kuvia on vain kourallinen.
En usko humalaan on Kännikapinan slogan, joka löytyy niin paidoista kuin julisteistakin.
www.kannikapina.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
